Viinisäännöt on luotu aikoinaan helpottamaan maallikoiden tietä harrastuksen alkutaipaleella. Usein säännöistä on tullut vain riippakiviä. Harva jaksaa muistaa kaikkia sopivia ruoka/viini -pareja, vuosikertojen eroja tai eri rypälelajien syvintä olemusta.
Kannattaakin aloittaa puhtaalta pöydältä: kaikki viinit sopivat kaikkien ruokien kanssa. Aloita esimerkiksi siitä, että juot lempiviiniäsi lempiruokasi kanssa. Tarjoat italialaista viiniä italialaisen ruoan kanssa. Oma linja löytyy väistämättä: valkoinen tuntuukin käyvän paremmin kalan kanssa, punainen taas lihan.
Ruuan happamuus ja makeus ovat hyvä mittari. Ruoalla ja viinillä on taipumus dominoida toisiaan. Jos ruoka on hapokasta, viinin pitäisi olla hapokkaampaa, jotta se ei latistuisi. Ihmiset eivät yleensä pidä laadukkaista punaviineistä, koska ne ovat usein nuoria ja parkkihappoisia. Jos lisäät kastikkeeseen suolaa tai jätät lihan astetta raaemmaksi, huomaat punaviinin pehmentyneen.
Jos valkoviini on teräksisen kuiva ja hapokas, ruokaan kannattaa tiputtaa muutama tippa sitruunaa. Mutta jos käytät sitruunaa vähähappoisen viinin kanssa, saat aikaan äärimmäisen lattean viinin.
Vastakohdatkin voivat täydentää toisiaan. Rasvainen ruoka kaipaa makuja leikkaavaa hapokkuutta. Myös ruoka-aineen piirteiden toistuminen, esimerkiksi melonin aromi viinissä voi olla yhdistävä tekijä perinteiselle parman kinkulle ja hunajamelonille.
(Teksti: Pekka Suorsa)