Nylon Beat nousi nopeasti suomalaisen pop-maailman käsitteeksi. Hitti toisensa perään vei Jonnan ja Erinin ennätysajassa suoraan huipulle, ja siellä tytöt myös pysyivät koko Nylon Beatin olemassaolon ajan. Sinkkuhitit Oot kuin karkkia mulle, TeflonLove, Lä Lä Lä ja varsinkin Rakastuin mä looseriin toivat kaksikon kaikkien tietoisuuteen laulattamalla kansaa sekä radiossa, TV:ssä että keikoilla.
Nylon Beatin ensimmäistä, toukokuussa 1996 julkaistua pitkäsoittoa myytiin ennätysajassa kultalevyyn oikeuttava määrä. Musiikkimaailman ennätysten rikkomista Nylon Beat jatkoi hankkimalla ennätysmäärän Emma-ehdokkuuksia vuonna 1996: - Vuoden yhtyetulokas - Vuoden debyyttialbumi - Vuoden biisi (Rakastuin mä looseriin) - Vuoden tuottaja (NB-tuottaja Risto Asikainen)
Vuonna 1997 julkaistiin Satasen laina, ja keikkoja riitti ympäri Suomea. Platinalevyt Nylon Beatille jaettiin huhtikuussa.
Vuonna 1998 oli edessä jo kolmas levy. Tammikuussa Nylon Moon julkaistiin Japanissa, Australiassa ja Kanadassa. Helmikuussa NB oli jälleen Emma-ehdokkaana, ja saman kuun puolivälissä tytöt sijoittuivat euroviisujen Suomen finaalissa kappaleella Umm ma ma. Faniraadissa tytöt korjasivat ykkössijan ja tulivat kokonaistuloksissa kolmanneksi.
Vuoden 1998 toinen puolisko kului Suomea ristiin rastiin keikkaillessa. NB esiintyi niin Puhdas Elämä Lapselle -konsertissa kuin Vaasan RantaRockissa ja Junnu Vainion muistokonsertissakin. Keikkoja tuli mittariin taas yli sata. Syksyllä purkitettiin neljättä pitkäsoittoa, Valehtelijaa, ja esimakua siitä yleisölle annettiin marraskuun lopussa Viimeinen-videolla.
Neljäs levy, Valehtelija, nousi vuonna 1999 suoraan ykköseksi. Valehtelija oli edeltäjiään rankempi, elävämpi ja aikuisempi. Mukaan oli otettu livesoittajia aina Anssi Nykäsestä (rummut) Harri Rantaseen (basso) ja Marzi Nymaniin (kitarat). Pitkäsoitto lennähti suoraan Suomen virallisen listan ykköseksi. Toukokuuhun mennessä Valehtelija-albumi myi loistokkaasti kultaa ja platinaa.
Keväällä 1999 Jonnan ja Erinin saattoi bongata myös televisiosta juontamassa ala-asteikäisille suunnattua Riiviöt '99 -kisailuohjelmaa. Nylon Beat -faneja hemmoteltiin myös bändistä kertovalla kirjalla, kun itsekin faniksi tunnustautuva helsinkiläinen toimittaja Antti Eerola julkaisi kirjan tyttöjen värikkäistä vaiheista. Jouluksi Nylon Beat julkaisi vielä hieman erilaisen joululaulun Musta joulu -nimisenä sinkkuna.
Vuonna 2000 lukuisten Emma-ehdokkuuksien jälkeen pysti löysi vihdoinkin tiensä oikeaan osoitteeseen. Maaliskuussa Nylon Beat palkittiin Emma-patsaalla sarjassa Vuoden yhtye 1999. Toukokuussa Nylon Beat osallistui Suomen euroviisukarsintoihin kappaleella Viha ja rakkaus. Tuomaristo rankkasi duon ykköseksi, mutta kokonaisäänien perusteella Nylon Beat jäi viidennelle sijalle. Keväällä tytöt juonsivat Vuoden mies -kilpailun Hesperian yökerhossa sekä Young Aid 2000 -konsertin Olympiastadionilla.
Alkukesästä 2000 Nylon Beat teki musiikkihistoriaa julkaisemalla uuden Syytön-sinkkunsa kännykän soittoäänenä ennen kuin itse cd-sinkkua sai vielä kaupoista. Syytön soi kännyköiden lisäksi myös radiossa ja nousi nopeasti soittolistojen kärkeen.
Kesäkuun puolivälissä julkaistiin odotettu uutuuslevy Demo. Levy oli linjoiltaan piirun verran edeltäjiään rajumpi, mutta silti melodioiltaan ja sanomaltaan tuttua Nylonia. Demolla Jonna ja Erin esittivät ensimmäistä kertaa myös soolobiisit: Sairaanfuckingkipeenraastavaa (Erin) ja Haloo avaruus (Jonna). Levy rikkoi kultarajan jo ennen julkaisupäiväänsä massiivisten ennakkotilausten ansiosta, ja loppuvuodesta oli platinarajakin ylitetty.
Lokakuussa levyltä julkaistiin Syntinen-kappale remikseineen. Loppuvuodesta Nylon Beat kiersi Suomen suurimpia kaupunkeja menestyksekkäällä konserttisalikiertueella.
Nylon Beat oli Emma-ehdokkaana vuonna 2001 sarjoissa Vuoden yhtye ja Vuoden albumi, mutta voittoa ei tällä kertaa tullut. Helmikuussa Jonna ja Erin debytoivat valkokankaalla. Tytöt näyttelivät pienet sivuosat huoltoaseman myyjinä Itä-Helsinkiin sijoittuneessa elokuvassa Ken tulta pyytää.
Marraskuussa 2001 julkaistiin albumi Extreme, jonka melodiat ovat tuttuun tapaan Risto Asikaisen käsialaa. Tekstit Asikainen teki yhdessä Sipi Castrenin kanssa.
Suositun duon toinen englanninkielinen albumi julkaistiin 7. kesäkuuta 2002. Last In Line sisältää käännösversioita yhtyeen parhaista viime vuosien hiteistä. Mukana ovat mm. "Viimeinen", joka kääntyi englanniksi muotoon "Last in line", "Syntinen", joka sai nimekseen suorasukaisesti "Sinner". "Takapulpetin poika" tunnetaan englanniksi nimellä "Boy In The Back Row". Levyllä on mukana myös täysin uusi englanninkielinen versio kappaleesta "Teflon Love". Luonnollisesti mukana ovat myös jo julkaisunsa saaneet "Guilty" (Syytön) ja "Love and Hate" (Viha ja rakkaus). Last in Line julkaistaan myös ulkomailla.
Nylon Beatin levyjä on myyty kaikkiaan jo yli 250 000 kappaletta ja lisää myydään koko ajan. Uusin albumi, 12 apinaa, ilmestyi toukokuussa 2003. Levyllä on mukana 12 kappaletta, ja Jonna ja Erin debytoivat uudella albumilla myös sanoittajina. Kumpikin laulajatar on sanoittanut albumille kaksi kappaletta. Lisäksi Jonna ja Erin ovat kuvanneet albumin kansikuvat.
Kyseessä oli Nylon Beatin kuudes suomenkielinen pitkäsoitto, kaiken kaikkiaan kahdeksas. Kaikki Nylon Beatin suomenkieliset albumit myivät kirkkaasti yli platinarajan.
Jonnan ja Erinin eli "Ellun" ja "Maurin" taustavoimina olivat tälläkin albumilla säveltäjä Risto Asikainen ja tuottaja Ilkka Vainio. Bändissä soittivat Anssi Nykänen (rummut), Harri Rantanen (basso) Vesa Anttila (kitarat), Tuomas Wäinölä (kitarat), Okke Komulainen (koskettimet) ja vuoden 2002 parhaan tuottajan Emma-patsaalla palkittu Risto Asikainen (kitarat ja koskettimet).
Nylon Beat lähti jäähyväiskiertueelleen vuoden 2003 lopussa ja siihen duo taru myös päättyi lavoilla, mutta musiikki jäi elämään. Nylon Beatin kahdeksanvuotisen historian ensimmäinen kaikki hitit kokoava tuplakokoelma Comeback - 40 hittiä kultamyyntiin (15 000 kappaletta) jo ennen albumin virallista julkaisua..