Puutavaraliikkeen esitteestä löytyi myös tämä ohje, joka varmasti sopii jokaisen toteutettavaksi. Periaate on yksinkertainen: seinään kiinnitetään tavanomaiset ripustuskiskot, joiden väliin jäävä seinä peitetään itse kunkin oman maun mukaisesti pintakäsitellyllä vanerilla. Tässä on kaksi etua: ensinnäkin seinä jää piiloon, joten sen käsittelyllä ei tarvi vaivata päätään. Toiseksi hyllystä tulee siistimmän näköinen, kun pystykiskot jäävät huomattavasti matalammiksi - nehän tavallaan uppoavat levyjen väliin.
Tässäkin puutavara sahautettiin valmiiksi jo liikkeessä. Sanotaan taas kerran, että ratkaisussa ei ole mitään häpeilemistä edes taitavimmalla nikkarilla: mittatarkkuus ja leikkausjäljen siisteys ovat niin paljon kotikonstein aikaansaatuja paremmat, että niistä kannattaa pikkuisen maksaakin.
Vanhan kerrostalon seinät ovat aina arvoitus. Reiska oli alun perin ajatellut kiinnittää kiskot propuilla, mutta toisin kävi - seinä osoittautui aikoinaan paljonkin käytetyksi kanankakkalevyksi, joka on pehmeää materiaalia. Ammattimies ei sitä oikein arvosta, kuten tuo siistitty versio nimestäkin kertoo Proput vain kieppuivat eivätkä antaneet tarvittavaa vetoa, joten Reiska päätti kokeilla harvakierteistä levyruuvia. Ja sehän osoittautuikin oivalliseksi ratkaisuksi - kirjahyllyyn tulee yleensä paljon sekä painavaa että arvokasta tavaraa, joten kiinnitysmenetelmän on syytä olla kestävä. Jokainen siis tutkikoon itse seinänsä ennen työhön ryhtymistä ja valitkoon menetelmän sen mukaan!
