NSA-urkinnalla juuret jo 60-luvulla

Jo 1960-luvulla Yhdysvallat, Britannia, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti muodostivat verkoston jolla tarkkailtiin silloisilla menetelmillä Neuvostoliiton ja yleensä kommunistimaiden viestintää. Tuolloin tarkkailu painottui muun muassa radioviesteihin, tutkatarkkailuun ja kaapeleitse kulkevaan puhelu- ja telexliikenteeseen - lyhyesti niin sanottuun signaaliviestintään. Järjestelmän nimi oli Echelon - tai Five Eyes, viisi silmää. Kun Neuvostoliitto ja itäblokki murtui 1989-1991, tiedusteluverkko ei suinkaan jäänyt toimettomaksi sillä hajonnut blokki tarkoitti pikemminkin paljon enemmän tarkkailtavaa, kun epävarmuus uusien valtioiden ja niissä vaikuttavien toimijoiden tarkoitusperistä jatkui.

Viestintä- ja tietotekniikan kehittyessä satelliittiviestintä lisääntyi räjähdysmäisesti. Jo 1980-luvulta vahvistunut ensin yliopistojen välinen ARPANET alkoi myös muotoutua Internetiksi sellaisena kuin sen nyt tunnemme. Kaapeloinnin muuttuessa kuiduiksi nousi myös viestinnän nopeus. Kaikki tämä tekniikka oli länsimaista ja etenkin yhdysvaltalaista alkuperää. 1990-luvun kestäessä Echelon laajeni Internetin kautta kulkevan sähköpostin tarkkailuun ja vähitellen tietoisuus siitä myös kasvoi. Echelon tarvitsi toimiakseen myös tukea ystävällisiltä mailta tarkkailuservereitä varten, esimerkiksi Saksasta. Myös matkapuhelinten määrän räjähdysmäinen maailmanlaajuinen kasvu oli uusi viestintätiedustelun alue. Asiasta tuli lopulta julkinen vuonna 2000, kun Euroopan Parlamentti teki asiasta kysymyksen EU-jäsen Britannialle. Vuoden 2001 alussa keskustelu kävi vilkkaana, kunnes koitti syyskuun 11. ja terrori-iskut Yhdysvalloissa. Echelonista käytävä keskustelu ja kritiikki loppui kuin seinään.

Julkisuudelta piilossa Yhdysvaltain tiedustelu kuitenkin kasvoi valtavasti, kun presidentti George W. Bush ryhtyi käymään terrorismin vastaista sotaansa. Yhdysvaltojen kumppanuusmaat sekä otettiin että tulivat omaehtoisesti mukaan Yhdysvaltain ponnistuksiin. Terrorismitiedustelun lisäksi perinteiset kohteet, Venäjä ja Kiina, säilyivät, Venäjä levottomuutensa ja Kiina nousevan taloudellisen merkityksensä vuoksi. Ruotsi hämmästytti maailmaa vuonna 2005 antaessaan maan tiedusteluorganisaatiolle julkisesti luvan tarkkailla kaikkea Ruotsin kautta kulkevaa tietoliikennettä. Venäjän ulkomaanliikenteestä suuri osa kulki Ruotsin kautta. Yhdysvalloissa tarkkailu-urkinta nousi julkisuuteen 2006 kun media sai vihiä NSA:n toulloisesta tietoliikennetarkkailusta. Asia johti Patriot Act-lakiin, jolla tarkkailu saatettiin oikeusjärjestelmän puitteisiin ja siitä tuli luvanvaraista, joskin erityisoikeusistuimen salaisilla päätöksillä.

On kirjoittamatonta historiaa, mitä kaikkea tiedustelu on kohteistaan tuonut esiin, mitä tiedolla on tehty ja mitä epäsuotuisia tapahtumia on kyetty kenties estämään. Valtiot, Suomi niiden mukana, eivät asioita suin surminkaan paljasta, sillä paljastuksista voisi päätellä miten järjestelmät toimivat. Suomen asemasta voi hakea alaviitteen 1950-luvulta: Suomeen perustettiin laaja seismologinen verkko osin amerikkalaisin havaintolaittein, vaikka Suomessa on kenties vähiten maanjäristyksiä maailmassa. Samaan aikaan kuitenkin silloinen Neuvostoliitto teki paljon ydinkokeita pohjoisella Novaja Zemiljan saarella.

Kenties suurin Yhdysvaltain viestintätarkkailun julkinen voitto oli Osama bin Ladenin paikantaminen Pakistanin Abbottabadin taloonsa kymmenen vuoden ajojahdin päätteeksi toukokuussa 2011.