60-vuotias Elina oli haavoittuvaisessa tilassa ja masentunut, kun hän tapasi Stepheniksi esittäytyneen miehen nettideittisivuilla. Mies vaikutti hänelle juuri täydelliseltä ja vakuutti suhteen edetessä rakkauttaan. Hän lähetti useita todisteita henkilöllisyydestään ja välittävää huomiota kipeästi kaivannut Elina sivuutti kaikki varoitusmerkit.
Elina Juusola kavahtaa aina, kun joku ilmoittaa ylemmyydentuntoisesti, ettei häntä kukaan ainakaan voisi huijata netissä.
– On niin helppo sanoa, että olitpa typerä ja että minulle ei koskaan voisi sattua tällaista. Perheenjäsenet voivat kysyä vanhalta sukulaiseltaan, miksi hän on ollut niin typerä, Juusola ihmettelee.
Se on kuitenkin viimeinen asia, joka tilanteessa kannattaa sanoa. Juusola tietää, sillä hän on itse joutunut huijauksen kohteeksi.
Epäilykset heräsivät pian
Juusola on asunut Australiassa 23 vuotta. Vuonna 2014 hän oli masentunut: hänen äitinsä oli kuollut ja hänellä oli kiputiloja.
Piristääkseen itseään hän rekisteröityi Facebookin Be2-nettideittisivulle. Pian hän sai jo ensimmäiset yhteydenottonsa. Yksi oli erityisen kiinnostava: se tuli brittimieheltä, Stepheniltä, joka oli parhaillaan palvelemassa rauhanturvajoukoissa Afganistanissa. Tai niin Juusola luuli.
Ja niin olisi luullut moni muukin, Juusola uskoo. Mies oli kehittänyt perusteellisen taustatarinan ja kertoi lapsuudestaan, nuoruusvuosistaan ja entisestä perheestään. Hän sanoi olevansa nykyään kenraalimajuri ja etsivänsä jotakuta, jonka kanssa voisi jatkaa elämäänsä eläkkeelle jäätyään.
Miehestä ei ollut kuvaa deittisivustolla, ja hän perusteli sitä sillä, että sotilashenkilön ei ollut sopivaa esiintyä vastaavalla sivustolla. Stephen lähetti kuitenkin myöhemmin sekä sotilas- että siviilikuvia. Jälkikäteen Juusola pohtii, että ensimmäiset hälytysmerkit nähtiin jo silloin.
– Hän kirjoitti olevansa 185 senttiä pitkä. Kuvan perusteella mies ei voinut mitenkään olla niin pitkä. Mutta ohitin tuon vain vähän kummallisena.
Mies paljastui ghanalaiseksi huijariksi
Hälytysmerkit oli helppo ohittaa, sillä viestittelystä tuli niin hyvä olo. Kivutkin katosivat hänen puhuessaan puhelimessa nettirakkaansa kanssa.
– Tunteeni olivat niin korkealla ja oli onnellinen olo, mielestäni se oli ihanaa.
Nettihuijaukset Suomessa
Poliisille ilmoitetaan yli 100 petoksesta joka päivä ja iso osa tapahtuu netissä kahden yksityisen ihmisen välillä
Useimmiten romanssihuijauksen uhri on suomalainen mies ja tekijä ulkomaalainen naisena esiintyvä henkilö
Huijaus lähtee käyntiin, kun mies pyytää naista Suomeen ja tämä ilmoittaa tarvitsevansa rahaa viisumi- ja matkakuluihin
Ensimmäinen pyyntö yleensä noin 500 euron luokkaa
Raha ei kuitenkaan riitä, vaan verukkeet jatkuvat
Poliisi epäilee, että toiminnan takana on kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus
Kun tapaamisen hetki lähestyi, myös rahapyynnöt alkoivat, kuten usein huijausviesteissä.
Stephen kertoi olevansa viimeisellä komennuksellaan ja pyysi rahallista avustusta tavaroiden tullaamiseen Isoon-Britanniaan. Mies selitti, ettei voinut tullata tavaroita itse, sillä paketti sisälsi hänen laittomasti saamansa palkkion Afganistanin hallitukselta.
Juusola lähetti rahaa. Mutta kuten usein huijauksissa, rahasumma ei riittänyt.
– Heti, kun olin lähettänyt rahan, ajattelin, että nyt on jokin vialla. Hänen antamansa tunnistetiedot eivät tuntuneet oikeilta.
Juusola kertoi asiasta pojalleen, joka selvitti, että mies on todellisuudessa ghanalainen ja kuvat, joita Juusolalle oli lähetetty, ovat jonkun muun Facebook-profiilista.
Juusola muisti, että mies oli keskustelun lomassa varoittanut häntä tutkimasta taustaansa netissä, koska tämä voisi törmätä ihmisiin, jotka puhuivat hänestä pahaa.
Rakkauden menettäminen sattui rikosta enemmän
Australiassa asian selvittäminen tuntui Juusolasta monimutkaiselta. Hän soitti huijatuille tarkoitettuun neuvontalinjaan, jossa vaan toisteltiin, ettei hän saa rahojaan takaisin. Juusola kertoo, että häntä pompoteltiin paikallispoliisin ja liittovaltion poliisin välillä.
Hän teki rikosilmoituksen, mutta tapaus ei koskaan selvinnyt. Aluksi se tuntui hyvin kipeältä. Ei menetettyjen rahojen vuoksi, vaan siksi, ettei rakkaus ollutkaan aitoa.
– Ei rahan menettämistä voi verrata siihen, millainen tunne oli. Ohjasin sen tunteen työhön ja kirjoitin kokemuksistani kirjan, mutta eihän se silti onnellinen juttu ole. Verrattuna siihen, että olisin oikeasti löytänyt jonkun.
Huijarilleen Juusola ei silti ole katkera. Hän ei usko, että tapaus on yksittäisen huijarin vika.
– Olen feministi ja maailmankuvani on se, että tällainen huijaus on rakenteissa. Ei minun tarvitse henkilökohtaisesti syyttää ketään, hän on kasvatuksensa tulos.
– On sellainen kahtiajakautunut käsitys maailmasta, että olemme kehittyneitä maita ja jotkut muut ovat kehitysmaita. Länsimaisista ajatellaan, että olemme rikkaita ja ansaitsemme sen.
”Ei saa mennä haukkumaan huijattua typeräksi”
Juusola on nyt päässyt elämässään eteenpäin eikä häntä noloile kokemustaan tai siitä kertomista. Hän haluaa auttaa muita, jotka ovat haksahtaneet samanlaiseen huijaukseen.
– Olen sitä mieltä, että näistä täytyy kertoa. Jos kerran minä pystyn näistä kertomaan, se auttaa näitä muita ihmisiä.
Hän uskoo, että vanhat ihmiset valikoituvat usein huijausten kohteiksi, sillä he ovat yksinäisempiä ja joku, joka todella kuulee ja kuuntelee myötätuntoisesti, voi olla suuri houkutin.
Liian usein huijatun läheiset eivät ymmärrä tätä ja osaa tukea huijauksen sattuessa.
– Jos jollekin läheiselle käy näin, ei saisi asettua tapahtuneen yläpuolelle. Tietysti vakaviin tapauksiin, joissa menee talot ja omaisuudet, pitää puuttua, mutta ei saa mennä haukkumaan typeräksi. Monet eivät selviä tällaisista tapauksista ollenkaan, vaan surevat kuolemaansa asti sitä, miten tyhmiä olivat.
– Perheen tuki on selviämisessä tärkeintä. Oma poikani sanoi minulle tämän jälkeen, että rakastan sinua yli kaiken ja että selviämme tästä yhdessä.