Nepalissa on tusinan verran eläviä jumalattaria Kumareita. Heistä kuuluisin on Kathmandun eristetyssä Kumaritalossa asuva kuninkaallinen jumalatar.
Kumariksi valitaan neitsyt tyttölapsi, jolla tulee olla yli kolmekymmentä hyvettä. Muiden vaatimusten lisäsi Kumariksi valittavan horoskoopin on oltava yhtenevä maan kuninkaan horoskoopin kanssa. Kumarin ura päättyy, kun jumalattarella alkavat kuukautiset tai hän sairastuu tai vahingoittuu vakavasti.
Suomi–Nepal-seuran puheenjohtaja Matti Penttilän mukaan Nepalin jumalattaren tulevaisuus on murroksessa.
– Vuoteen 1990 saakka Nepal oli maailman ainoa hindukuningaskunta, itsevaltainen monarkia, eli kuningas oli lain yläpuolella. Hän ei ollut jumalan edustaja vaan uudelleensyntynyt jumala maan päällä. Hän esiintyi aina aurinkolasit päällä, koska jumalan silmiin ei voinut katsoa, Penttilä kertoo.
– Vuoden 1990 huhtikuussa Nepalista tuli pelastuslaillinen monarkia, ja valtion päämiehenä toimi pääministeri.
Jumalatar ei ole enää pelkkä maskotti
Kansa ei ollut tyytyväinen nuoren demokratian toimivuuteen, joten radikaaleimmat (maolaiset) lähtivät vuorille taistelemaan. Taistelut kestivät vuoteen 2006 saakka ja päättyivät monarkian kaatumiseen.
– Nyt maa on Nepalin liittotasavalta, ja perustuslakia säätävä kokous käy kovaa vääntöä hindulaisuuden ja valtion suhteesta. Maolaisten vaatimuksena on ollut, että maasta tulisi sekulaari valtio. Silloin tällainen historiallinen, uskonnollinen ja lapsen kannalta arveluttava perinne on helppo kyseenalaistaa, Penttilä selventää.
Myönnytyksiä on tehty sen verran, että kumari saa nykyään käydä koulua.
– Hän ei ole enää pelkästään esine eikä maskotti, joka tuodaan kerran vuodessa ihmeteltäväksi, vaan hän saa kokea palatsissaan myös joitain tavalliseen lapsen elämään kuuluvia asioita.
Kerran vuodessa Kumari tulee ulos palatsistaan, kun hän kiertää kulkueessa Kathmandun laakson ympäri. Kumarin näkeminen edesauttaa terveyttä, vaurautta ja kaikkea muuta hyvää.
Perheelle tyttären toimiminen Kumarina on suuri kunnia
Perheet hyötyvät Kumarista huomattavasti taloudellisesti. Kun yleensä tyttären naittaminen on kallista puuhaa, on tilanne Kumarin suhteen päinvastainen.
Myös Kumari itse säästyy työnteolta ja palaa kotikyläänsä rikkaana naisena, sillä hän saa lähtiessään kultaa ja koruja mukaansa.
Entisten Kumareiden tarinoita tunnetaan hyvin. Niistä löytyy monenlaisia kohtaloita.
– On niitä, jotka kertovat Kumari-ajan olleen elämänsä parasta aikaa, ja jotka ovat saaneet kotiinpaluun jälkeen hyvin elämästä kiinni.
Moni jää yhteisönsä ulkopuolelle
Toisaalta Kumarin elämä voi luisua myös vastakkaiseen suuntaan kotiipalun myötä.
– Tytöt palaavat hankalasti naimaiän kynnyksellä takaisin kotikyläänsä, eivätkä osaa yhtään mitään. Eristetyn ja palvotun tytön taidot eivät riitä arkeen. Mitä semmoisella vaimolla tekee, joka ei osaa siivota, laittaa ruokaa eikä parsia vaatteita, ja joka ei ole koskaan pitänyt sisaruksistaan huolta? Penttilä selventää.
On myös olemassa uskomuksia, joiden mukaan mies, joka Kumarin nai, on lyhytikäinen aviomies.
Penttilä ei osaa ottaa kantaa siihen, kuinka kauan Kumari-perinne jatkuu.
– Tämä asia on Nepalissa täynnä syviä ristiriitoja vanhojen ja uusien uskomusten, erilaisten yhteiskuntien ja yhteiskuntarakenteiden välillä. Ainakin olemme kiinnostuneet myös lapsen näkökulmasta jumaluuteensa.
Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer