Oliko arki 1100-luvulla kärsimystä ja raatamista? Muinaisten suomalaisten elämä oli alttiimpaa katastrofeille. – Menneinä aikoina romahdus saattoi tarkoittaa paitsi omaa kuolemaa, myös oman perhepiirin kuolemaa, kirjailija Paula Havaste sanoo.
Paula Havasteen uusi teos Tuulen vihat sijoittuu 1100-luvulle muinaiseen Suomeen. Havaste on kiinnostunut arjesta. Millaista oli tavallinen elämä tuhat vuotta sitten?
– Miehet kirjoittavat herkästi suurmiehistä ja naiset ovat yleensä paljon kiinnostuneempia tavallisesta arjesta ja ainakin minun mielestäni siihen on helpompi samaistua. Entä, jos olisin siellä nyt, mitä tekisin? Havaste kuvaa.
– Historia oli se pitkään miesten kirjoittamaa. Se näkyy esimerkiksi sotahistoriassa niin, että on kovin paljon kirjoja, joissa kerrotaan, mikä rykmentti hyökkäsi ja mikä oli miesvahvuus, ilmansuunta ja miten kävi. Olen onnekseni saanut olla ensimmäisiä, jotka kertovat tarinoita siitä, mitä naiset tekivät. Mitä tekivät lapset? Sairaat, vanhukset, ihmiset, joilla oli joku syy siihen etteivät he päässeet rintamalle?
Havaste käsitteli vuonna 1998 väitöskirjassaan hyvin toisenlaista aihetta: miehisen sankarin malleja Tarzan-kirjoissa.
– Kulttuurintutkimuksen alan väitöstyöni aiheena on maskuliinisen identiteetin representaatio. Koska se on ankara ja vähän kuivakkakin aihe, halusin, että kaikki esimerkit ovat sellaisia, joiden kanssa jaksan värkätä monta vuotta. Minulle valkeni, että Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjoissa on raflaavasti esitettynä se kaikki, mikä liittyy miehenä ja sitä kautta naisena olemiseen meidän yhteiskunnassamme.
Tarzanin jälkeen vahvat miehet saivat jäädä. Teoksissaan Havaste käsittelee vahvoja naisia.
– Nehän ovat sama asia, ihmisyyden kaksi puolta. Voi olla vahva nainen tai mies.
