Natsi-Saksa käytti säveltäjä Jean Sibeliusta kulttuuripropagandansa välikappaleena laajemmin kuin tähän asti on luultu. Tämä aiheutti sodan jälkeen sen, että Sibelius joutui Saksan kulttuuripiirien boikottiin, ja hänen suosionsa laski maassa pohjalukemiin.
Lahden Sibeliustalon toimitusjohtaja Antti Vihinen kirjoittaa Suomessa melko vähän tutkituista Sibeliuksen ja natsi-Saksan suhteista Etelä-Suomen Sanomissa. Vihisen artikkeli pohjautuu hänen valmisteilla olevaan väitöskirjaansa. Vihisen mukaan "Saksan valloitus" oli Sibeliuksen suuri unelma, joka viimeistään 1930-luvulla alkoikin näyttää mahdolliselta.
Sibelius oli natsien silmissä ihanteellinen säveltäjä, koska hän edusti pohjoista, sinisilmäistä ja vaaleaa skandinaavista rotua. Merkitystä oli myös sillä, että Sibelius sävelsi perinteitä kunnioittaen, tonaalisesti ja kansallisista aineksista vaikutteita ammentaen. Lisäksi Sibeliuksesta oli jo ensimmäisen maailmansodan aikana tullut Jääkärinmarssin myötä suomalais-saksalaisen aseveljeyden symboli.
Jo vuonna 1935 Adolf Hitler myönsi Sibeliukselle kolmannen valtakunnan korkeimman mahdollisen kulttuuritunnustuksen, hopeisen Goethe-mitalin. Sotavuonna 1942 Berliiniin perustettiin Saksan ensimmäinen Sibelius-seura itse propagandaministeri Joseph Goebbelsin määräyksestä.
Sibelius oli myös natsien perustaman kansainvälisen säveltäjäjärjestön varapresidentti, joskaan hänen osallistumisestaan järjestön toimintaan ei tiedetä juuri mitään. Vihinen uskoo, että kansallissosialismi kaikesta huolimatta oli Sibeliukselle varsin vieras aate. Sibelius lieneekin ottanut natsi-Saksan tunnustukset vastaan siinä toivossa, että hänen musiikkinsa pääsisi paremmin esille saksalaisten orkestereiden ohjelmistoissa.
Vihisen mukaan Sibeliuksen saksalaiset kriitikot, etunenässä Theodor W. Adorno, sekoittivat lisäksi keskenään vuosisadan alun suomalaisen nationalismin ja saksalaistyylisen fasismin.
(STT)