Nälkäpeli – Matkijanärhi, osa 1 (The Hunger Games: Mockingjay, Part 1)

Nälkäpelit ovat edustaneet viime vuosien tasokkainta mainstream-viihdettä. Jennifer Lawrencen karismaattisesti tulkitsema Katniss Everdeen on sankarina toimintaelokuvien aatelistoa: määrätietoinen ja vahva tyttö, jonka peri-inhimillinen sydän on tismalleen oikealla paikalla.

Katniss on kuin teiniversio Jeanne d’Arcista – heikkojen puolella taisteleva oikeudenmukaisuuden keulakuva. Loistavalle Lawrencelle rooli on sopinut kuin siivet närhen selkään.

Nälkäpeli – Matkijanärhi, osa 1 (The Hunger Games: Mockingjay, Part 1, 2014) on elokuvasarjan kolmas episodi. Vuoden päästä on luvassa vielä saagan huipentava finaali, jossa Suzanne Collinsin romaanisarjan tarina saa sulkeumansa.

Kuten elokuvan nimestä voi päätellä, uutuutta ei voi pitää kokonaisena elokuvana. Senpä takia sitä on myös turhauttavaa itsenäisesti arvioida.

Tuotantoporras on tehnyt tässä kohdin ”harrypotterit” eli pilkkonut Collinsin kolmannen kirjan kahteen osaan. Motiivi ei ole rahastamista kummoisempi, sillä mitään muuta mieltä tällaisen tyngän ulospukkaamisessa ei ole.

Elämän ja kuoleman pelit ovat vaihtuneet vallankumouksen valmisteluun, ja samalla peliareenoilta on siirrytty maan alle. Tapahtumapaikkana on tuhotuksi luultu 13. vyöhyke, jonka uumenissa kytee kapina. Katniss sopisi Capitolia vastustavan liikkeen soihdunkantajaksi, mutta onko tytöstä tehtävään? 

Vyöhykkeen enigmaattinen presidentti Alma Coin (Julianne Moore) kyseenalaistaa omaa sisäistä kamppailuaan käyvän sankarin rohkeuden. Kaiken kukkuraksi Capitolin häikäilemätön presidentti Snow (Donald Sutherland) on värvännyt Katnissin voittajakumppanin Peetan (Josh Hutcherson) omaksi pelinappulakseen.

Matkijanärhi, osa 1 laajentaa Nälkäpelien miljöö- ja hahmogalleriaa kutkuttavasti. Elokuvana uutuus on silti pelkkä välisoitto, johon ei rakennu sen erityisempää dramaattista kaarta.

Jennifer Lawrencen ansiosta Matkijanärhen ensimmäisen osan äärellä ei sentään pääse pitkästymään. Myös klaustrofobisesta tunnelmoinnista otetaan kaikki viihdearvo irti. Hänen ja jo ulkoisilta puitteiltaan inspiroivan dystopian takia myös finaalielokuvaa odottaa edelleen ihan ilokseen.