Näkökulma: Kolmen veskarin systeemi peilaa hyvin Leijonien isoa teemaa – kartingajeluilla mahdoton rakentaa joukkuehenkeä

Suomen sentteriosastolla on vajausta, kun Juho Lammikko on ollut loukkaantuneena sivussa, ja Eetu Luostarinenkin joutui jättämään pelin kesken Iso-Britanniaa vastaan. Olkinuora on sen verran kuumassa syöttövireessä, että hän voi ottaa kontolleen sentterin hommat. 

No ei sentään, mutta Olkinuoran ottaminen mukaan talkoisiin indikoi hyvin sitä henkeä, joka kytee leijonapainoksessa 2019. 

Leijonissa ei ole suuria tähtiä, paitsi 18-vuotias Kakko, joka hänkin sulautuu maajoukkuekehissä joukkuepelin vaatimuksiin. 

Sama lainalaisuus pätee kaikkiin joukkuepalloiluihin. Jos jokainen yksilö kokee itsensä hyödylliseksi ja tärkeäksi, kokonaishenki nousee automaattisesti. 

LUE MYÖS: Leijonilla kriisi kisahotellilla – vapaa-ajan vietto meni täysin pilalle: "En tiedä miten sitä tunnetta kuvailisi"

Vaikka kartingajelut ovat kivoja välipäivän hupijuttuja, niillä ei joukkueen kokonaistunnelmaa kohoteta kuin hetkellisesti. Joukkue hitsautuu, kun kolmosveskari ja nelosketjun laituri saavat tunteen, että he ovat osa joukkuetta muuallakin kuin kisaoppaan pelaajalistalla. 

Olkinuoran peluuttaminen toki kuvastaa sitäkin, ettei Suomella ole kiveen hakattua ykkösmaalivahtia, vaikka Lankinen on päävastuun kantanutkin. 

Jos Suomen veskariosastolle iskee vatsatauti, ei tarvitse ainakaan jännittää, etteikö reservistä löytyisi kuumia paikkaajia. 

Silloin vuonna 2004 Kanada pysäytti Suomen taipaleen puolivälierissä, kun Dany Heatley ampui siniviivan jälkeen rannelaukauksella 5–4-voittomaalin Norosen taakse jatkoajalla ajassa 65.33.

Nyt Leijonilla on eväät paljon pidemmälle.