Vaikka prostituutio on varsinkin kaduilta vähentynyt dramaattisesti, ihmiskaupan uhrien asema on Virossa yhä hyvin heikko.
– Hän raiskasi, se oli miehen oikeus. Ensimmäisellä kerralla laitoin vastaan. Hän ei lyönyt, mutta heitti huoneen toiselta laidalta minut seinään. Silloin tiesin, ettei kannata vastustella.
Näin kertoo virolaisen Postimees -lehden ajankohtaisessa Radar-videosarjassa oman karun nuoruutensa prostituoituna ja ihmiskaupan uhrina läpikäynyt Kelis.
Etelä-Virosta kotoisin oleva Kelis kertoo ohjelmassa, kuinka hyvin koulussa pärjänneestä 15-vuotiaasta tuli sekavan 90-luvun puolivälissä pakosta seksityöläinen ja ihmiskaupan uhri. Ensimmäiseksi hänelle teki seksuaalista väkivaltaa veljen vaimon uusi mies.
– Älyttömintä asiassa oli se, että veljen entinen vaimo oli jutussa mukana. Sen jälkeen en elänyt, minä olin vain olemassa, Kelis kertoo.
Vidovuokraamosta puhelinnumero
Kelis kertoo, että sillä kertaa hänet pelasti oma äiti, joka palasi työnetsinnästä Venäjältä. Paluuta normaaliin ei kuitenkaan ollut ja tyttö alkoi etsiä iltaisin kaduilta seuraa.
Prostituoitu hänestä tuli tutun videovuokraamon kautta. Tyttö kävi siellä katsomassa usein Demi Mooren tähdittämää Striptease -elokuvaa.
– Miksi ihmeessä sinä pyörit kaiken maailman ihmisten kanssa huviksesi, ala tienata sillä rahaa, Kelis kertoo vuokraamon johtajan sanoneen ja antaneen hänelle puhelinnnumeron.
Kun isovanhempien luona asunut tyttö soitti erään riidan päätteeksi numeroon, kaksi miestä haki hänet töihin Tallinnaan.
– Koska en tiennyt seksistä mitään, minun käskettiin katsoa pornofilmejä. Niitä oli paljon. Sen jälkeen sanottiin, että tee samalla tavoin kuin filmeissä, Kelis muistelee.
Kulta-aikaa
Postimehen mukaan 90-luku oli Virossa niin kutsuttua prostituution kulta-aikaa.
Pohjoisen alueen johtava rikostarkastaja Ardo Ranne kertoo lehdelle, että tuolloin oli olemassa kokonaisia taloja, joita käytettiin bordelleina. Ranne sanoo, että yhdessä talossa saattoi olla töissä illan aikana 50 prostituoitua.
– Nykyään tällaista ei enää ole, Ranne muistuttaa.
Asiantuntijan mukaan oli hyvin harvinaista, että nuoret tytöt tajusivat joutuneensa ihmiskaupan uhreiksi. Väkivaltaa esiintyi erittäin paljon.
Ihmiskaupan uhrien auttamiseksi Virossa työskentelevän MTÜ Eluliin -yhdistyksen psykologi Roman Krölov sanoo, että 90-luvulla prostituutioringistä oli erittäin vaikea päästä eroon. Piti maksaa 5000 kruunun lähtöraha ja värvätä joku muu tyttö tilalle. Helpommin sanottu kuin värvätty.
Taksi vei uuteen
Kelis muistelee elämäänsä eteenpäin. Hän ja monet muut sotkeentuivat huumeisiin.
Samalla nuori nainen tuli raskaaksi ja päätti pitää lapsen. Pois entisistä kuvioista hänet vei tuttu taksikuski.
Taksi vei Kelisen oman äitinsä luo. Huumeet jäivät ja Kelis löysi elämänkumppanin. Elämä alkoi suoristua. Niin nuori nainen ainakin luuli.
– Olimme yhdessä kolme vuotta. Joka viikonloppu mies joi ja hakkasi, Kelis kertoo
Kelis piilotti kahteen kasvaneen lapsikatraansa ja matkusti itse tuttujen kautta Islantiin. Prostituoiduksi.
Hän oli myös velkaa entisille pomoilleen. Islannissakaan elämästä ei kuitenkaan tullut mitään.
Kelis tiesi, että velkaa sutenööreille jääneet naiset vietiin esimerkiksi metsään ja joukkoraiskattiin. Hän päätti paeta seuraavaksi Norjaan. Prostituoiduksi.
Tukikeskus löytyy
Oslossa hän työskenteli pari kuukautta kaduilla, kunnes kamelin selkä katkesi ja hän löysi tiensä prostituoitujen tukikeskukseen. Nainen ei ollut koskaan kuullutkaan sellaisista.
– Puhuin keskuksessa yhden poliisin kanssa. Hän sanoi, että tiedätkö, että olet ihmiskaupan uhri, Kelis kertoo Radarille.
Leima otsassa
Psykologi Roman Kõlov sanoo, että prostituutioon ajautuneet tai sen kanssa tekemisissä olleet ovat Virossa edelleen hyvin leimaantunut ryhmä.
– Yhteiskunta ja ihmiset katsovat heitä yhä pahasti kieroon.
Psykologi kertoo Radarille yhden esimerkin tämän päivän suhtautumisesta ihmiskaupan uhreihin. Hänen puheilleen tuli ihmiskaupan uhriksi joutunut hiv-positiivinen nainen.
– Hän kertoi, että on huomattavasti helpompaa sanoa ihmisille olevansa hiv-positiivinen ja huumeidenkäyttäjä kuin entinen prostituoitu.
Ihmiskaupan uhrien tukijärjestöt kertovat myös, että äärimmäisen suuri häpeä ajaa edelleen nuoria ja vanhempiakin naisia takaisin prostituution pariin. Heitä on helppo kiristää ja sen jälkeen houkutella entisen elämän vaiheilla.
Psykologi Krõlov kertoo jälleen näytteen elävästä elämästä. Entisestä prostituoidusta, joka työskenteli kaupan kassalla.
Naisen entiset asiakkaat kävivät kaupassa ja alkoivat vaatia suureen ääneen entisiä palveluja. Kassanhoitajan kollega kuuli puheet. Se aiheutti niin suurta häpeää, että nainen luopui kassatyöstä.
– Se aiheutti sellaisen stressin ja takauman, että nainen saatiin houkuteltua uudelleen prostituoiduksi.
Tie löytyi
Kelis työskentelee tällä hetkellä Norjassa Näkymättömät lapset-nimisessä organisaatiossa, joka taistelee alaikäisten ihmiskauppaa vastaan.
Naisella on Viron suhteen suunnitelmia. Hän kertoo aikovansa tavata ihmiskauppiaita ja kartoittaa rikollismaailmaa. Asiantuntijat kuitenkin varoittavat toteuttamasta aikomuksia.
Viranomaisten mukaan Kelisin toimet saattaisivat vaarantaa tämän oman hengen. Samalla myös ihmiskaupan uhrien hengen, alamaailmassa työskentelevien poliisien toimet ja todisteiden pitävän keräämisen.
Postimehen tietojen mukaan virossa oli 1990-luvulla noin 13 000 prostituoitua, nyt heitä on noin 300.