Suomalaisen viihteen historioitsija Maarit Niiniluoto kertoo, että Suomessa on tanssittu aina ja paljon. Edes tanssikielto ei saanut suomalaisia unohtamaan tanssitaitojaan.
– Paritanssi tuli Suomeen 1920-luvulla, kun tanssiorkesterit tulivat torvisoittokuntien tilalle. Naiset leikkasivat hameensa ja hiuksensa lyhyiksi ja alkoivat polttaa tupakkaa. Maan valtasi tangon ja jazzin huuma, kertoo Maarit Niiniluoto tanssikulttuurin taustoista.
Sota-aikana laulut kertoivat kaipuusta kotona olevaa rakasta kohtaan. Musiikki ja laulun sanat oli aina suunnattu kaukana olevalle rakastetulle.
– Tango sai valtavan merkityksen. Sodan aikana sen kautta ilmaistiin intohimoa, rakkautta ja kaipuuta.
– Sota-aikana tärkeää oli se, kuka laulun kohde on. Ihminen kuunteli laulun kyynel silmissä. Kädet painettiin otsalle, etteivät muut näkisi kyyneleitä.
Moni kappale on elänyt ikivihreänä tähän päivään saakka.
– Olavi Virta esimerkiksi levytti kappaleen Siks oon mä suruinen jatkosodan viimeisenä keväänä.
Tanssikielto jätti jälkensä
Vaikka lauluja syntyi, talvisodan sytyttyä vuonna 1939 maahan tuli pitkään kestänyt tanssikielto. Kielto jatkui aina vuoteen 1948 saakka.
– Suomessa oli hankalaa. Alkoholittomissa tiloissa sai tanssia, mutta alkoholia tarjoilevissa tiloissa ei. Joku traumaattinen suhde meillä on ollut alkoholiin, toteaa Niiniluoto.
Jatkosodan päätyttyä, vielä tanssikiellon ollessa voimassa, maaseudulla alkoi kiertää iltamakiertue. Sen tuli esittää puolitoista tuntia iltamaohjelmaa, jonka jälkeen oli lupa tanssia puolentoista tunnin ajan.
Kun tanssikielto lopulta päättyi, se oli jo ehtinyt haavoittaa tanssikulttuuria.
