Suomi 2008. Ohjaus: Kaisa Rastimo. Käsikirjoitus: Kaisa Rastimo, Marko Rauhala. Kuvaus: Tuomo Virtanen. Leikkaus: Anthony Bentley. Tuotanto: Antti-Veikko Salo, Pekka Levola. Musiikki: Iiro Ollila. Pääosissa: Ronja Arvilommi, Sara Tammela, Laura Malmivaara, Janne Virtanen. Kesto: 96 min.
Kaisa Rastimo on aina suhtautunut kunnianhimoisesti estetiikkaan ja suosinut elokuvissaan teatterillisia elementtejä. Suolaista ja makeaa -elokuvassa tyylitelty pastellimaailma on huolellisen ylilyöty tausta sokerisille parisuhdeyrityksille. Heinähatussa ja Vilttitossussa särmikkäät satuhahmot hassunkurisine puheineen, vallattomat pikkutytöt ja heidän seipäänjäykät vanhempansa rakentavat mainiota lastenkomediaa. Ja aivan liian vähän huomiota ja ylistyksiä saanut Säädyllinen murhenäytelmä kertoo moitteettomien kulissien takana jäytävän tyylikkään tragedian.
Myrskyssä Rastimo on yhdistänyt lapsiperheen arkeen historian salamyhkäisyyttä. Marjamäen perheen isä (Janne Virtanen) on työmatkalla Itä-Berliinissä juuri Berliinin muurin murtuessa. Hän ostaa torilta vastustamattoman koiranpennun, jotta sitä ei lopetettaisi. Myrskyksi nimetty koira leimautuu heti 7-vuotiaaseen Muruun (Ronja Arvilommi), joka kantaa hellää huolta kaikista elävistä ja kuolleista eläimistä ja kirjoittelee iltaisin kirjeitä eläinten taivaaseen, myös Myrskyn äidille ja isälle.
Koira hallitsee pian koko perhettä. Perheen ystävät alkavat kaikota ja kaikkien hermot pingottua. Myrsky sijoittaa itsensä perheen hierarkiassa Murun jälkeen toiselle sijalle, mikä on koirapsykologinkin mielestä mahdoton tilanne. Elokuva osoittaa, kuinka vanhemmat eivät osaa ottaa paikkaansa kasvattajina vaan alistuvat koiran ja 7-vuotiaan armoille, rajojen ja sääntöjen puuttuessa. Perheen harmoniaa natisuttaa myös teinikuohunnan riepottelema isosisko Minttu (Sara Tammela). Mintulla on punkkaripoikaystävä Romppu, joka ei ole sisäistänyt punkin ideologiaa vaan hokee lähinnä laulujen sanoja paremman sanomisen puuttuessa. Murun iloksi Myrsky ei pidä punkkareista, eikä itse asiassa oikeastaan kenestäkään perheen ulkopuolisesta.
Perheongelmien ohessa selvitellään kaukasianpaimenkoiran mystistä taustaa ja sen merkittävää asemaa maailmanhistoriassa. Ensin hirmuhallitsija Josef Stalin keksi jalostaa vahvan paimenkoiran suojeluvaistoja sotilaallisiin tehtäviin, sitten koiria koulutettiin Berliinin muurin vartijoiksi. Elokuva siis kertoo myös siitä, kuinka polittinen systeemi voi tehdä ihmisen parhaasta ystävästä vihollisen. Pakotetun tuntuista dramatiikkaa luodaan uutiskuvilla kaduilla vyöryvistä panssarivaunuista. Eläimet ja politiikka -teema menee lapsikatsojilta auttamattomasti ohitse, mutta koiran omistajat tai koirasta haaveilevat tytöt ja pojat heltyvät katsoessaan ison koiran ja pienen tytön suurta ystävyyttä.
Murua näyttelevä Ronja Arvilommi esiintyy kameran edessä äärimmäisen luontevasti mutta puhuu tekopirteästi teeskennellen, kuten monet pikkutytöt siinä iässä. Tämä alkaa väkisin ärsyttää, vaikka Muru on tarinassa käsikirjoitettu pikkuvanhaksi näsäviisastelijaksi.
Teksti: Minna Karila