My Week with Marilyn

1950-luvulla näyttelijätär nimeltä Norma Jean Baker painoi pysyvän jäljen maailmanlaajuiseen tajuntaan. Marilyn Monroesta tuli miljoonille naiseuden symboli, jolle ei edelleenkään löydy vertaa. Mutta kuten lukemattomat elämäkerrat paljastavat, palvotun pinnan alla pyristeli hylätty ja väärinymmärretty pikkutyttö, myöhemmin myös moniongelmainen hermoraunio.

Kesällä 1956 Marilyn oli suosionsa huipulla ja vietti viikon Englannin maaseudulla kuvaamassa elokuvaa Prinssi ja revyytyttö. Ohjausdebyytti oli hänen vastanäyttelijänsä Sir Lawrence Olivierin unelman täyttymys – mutta viikko myöhästelevän ja oikuttelevan Marilynin kanssa vei häneltä halut ohjata enää koskaan mitään.

Simon Curtisin ohjaama elokuva perustuu Colin Clarkin kahteen kirjaan. Tuolloin 23-vuotias ohjaajanassistentti toimi Marilynin isäntänä ja uskottuna kaoottisen viikon ajan, jona näyttelijättären tuore aviomies, näytelmäkirjailija Arthur Miller, oli poissa. Clark, jota esittää persoonallinen britti Eddie Redmayne, on elokuvan näkijä ja kokija; silti hänen roolinsa jää etäiseksi verrattuna varsinaiseen tähteen.

Marilynin (Michelle Williams) hehkulle ei kukaan jää immuuniksi. Olivier (Kenneth Branagh) vihaa ja palvoo häntä. Ohjaajan vaimo, uransa parhaat päivät nähnyt Vivien Leigh (Julia Ormond) kadehtii hänen nuoruuttaan. Kaikenkokenut näyttelijätärdiiva Dame Sybil Thorndike (Judi Dench) antaa Marilynille äidillisiä neuvoja ja henkilökohtainen avustaja Paula Strasberg (Zoe Wanamaker) pitää jatkuvalla ylistyksellä yllä tämän huojahtelevaa itsetuntoa.

Jokainen haluaa Monroesta osansa. Mutta nuori ja idealistinen Colin näkee kolmikymppisen, pohjimmiltaan onnettoman luonnonlapsen ytimeen; tai ainakin hän kuvittelee näkevänsä. Kulissien takana, keskellä englantilaista maalaisidylliä, tapahtuu kahden ihmisen aito kohtaaminen.

Elokuvahistoriallinen tilanne on kiinnostava. Ikonien roolit ovat mitä herkullisimmat ja eturivin näyttelijät tekevät niissä parhaansa. Mutta Adrian Hodgesin kirjoittamassa draamassa on jotakin varovaista ellei jopa valjua. Pinnan alla kytevästä tragediasta saa vain aavistuksen.

Curtis on tehnyt ohjaajanuransa television puolella, ja nytkin ison kankaan täyttävää sähköä irtoaa vain hetkittäin – aina silloin kun Michelle Williams astuu kuvaan.

Ilman lahjakasta Williamsia (Brokeback Mountain, Suljettu saari) kyseessä olisikin vain keskinkertainen (tv:n kokoinen) pukudraama. Hämmentävästi esikuvansa näköiseksi muuntautunut näyttelijä ei ainoastaan imitoi tämän elkeitä vaan rakentaa kokonaisen, ristiriitaisen ihmisen. Williams onnistuu vangitsemaan jotakin olennaista Marilynin mysteeristä, jossa törmäävät viattomuus ja vamppius sekä yhä mahdottomammaksi käyvä tasapainoilu kahden roolin välillä.

Teksti: Tuuve Aro

My Week with Marilyn -elokuvan traileri Subin sivuilla