Unia suuntaamalla ihminen voi oppia asioita itsestään ja omista toiveistaan sekä haluistaan. Luokseen voi kutsua unia, jotka kuvaavat tyyneyttä.
– Miten luon omaa elämääni? Miten käytän unia siihen, että luon omaa elämääni, muovaan omaa unimaailmaani sellaiseksi, että se on minulle rikasta ja luovaa ja suuntaa minun elämääni siihen, mitä haluan olla? Anne Lindholm-Kärki kysyy.
Lindholm-Kärki on psykoterapeutti, uniohjaaja- ja kouluttaja. Hänen viimeisin teoksensa on nimeltään Unet tienä luovuuteen – Löydä sisäinen unitaiteilijasi. Unia suuntaamalla ihminen voi oppia asioita itsestään ja omista toiveistaan sekä haluistaan.
Unien suuntaaminen ei ole sama asia kuin selkouni, jossa ihminen ymmärtää kesken unen olevansa unessa ja voi sitten vaikuttaa unen kulkuun. Lindholm-Kärki kuitenkin sanoo, että unien ohjaamisen opetteleminen johtaa luultavasti selkouniin.
– Selkounet ovat kaikkein vahvin muoto unien ohjaamisesta. Unia voi myös ohjata ilman, että näkee selkounia. Ohjaaminen on vahvempaa selkounessa, muttei niitäkään ihan sataprosenttisesti voi ohjata.
Selkounessa unihahmoille jutteleminen, asioiden kysyminen ja uusien taitojen harjoitteleminen on voimakasta. Samalla tavalla toivotun asian vahvistaminen tai luovuuden rikastuttaminen onnistuvat hyvin.
Miten löydän tyyneyden?
Unia voi ohjata myös mielikuvatyöskentelyllä ja eläytymisen avulla.
– Otan yksinkertaisen esimerkin: monet ihmiset kokevat tänä päivänä, että ovat sisäisesti levottomia. Jos haluaa lisätä mielen tyyneyttä, sitä voi lähteä työstämään unessa. Tietysti myös päiväsaikaan. Täytyy muistaa, että tämä on kokonaisvaltaista työskentelyä: tässä työskentelee saman asian äärellä yöllä ja päivällä, Lindholm-Kärki muistuttaa.
Kun työtä tekee myös päivisin, tulokset ovat hyviä. Aluksi voi miettiä, miten tyyneyttä voisi lisätä päiväelämäänsä.
– Vaikka kolmen minuutin meditaatio silloin tällöin. Ehkä kuuntelen aistejani, pyrin muistuttamaan itseäni, että olen läsnä hetkessä. Pysähdyn hetkeen. Kirjoitan mielessäni pyöriviä asioita ylös, jotta en pyöritä niitä mielessäni.
Entäs sitten unissa?
– Viimeisen viisi minuuttia ennen nukahtamista eläydyn siihen, millainen olen, kun olen tyyni. Teen hengitysharjoituksen, rentoutan kehon ja haen tyynen olotilan. Vaikkei minulla olisi tyyntä oloa, haen sen mielikuvan, millainen olen silloin, Lindholm-Kärki sanoo.
Samalla tavalla luokseen voi kutsua unia, jotka kuvaavat tyyneyttä. Kuvittele uni, jonka haluat nähdä.
– Minulle tyyneysuni voisi olla sellainen, että kellun öisessä meressä. Ylläni on tähtitaivas, kellun meressä ja katselen niitä tähtiä. Rakastan syksyistä öistä merta, minulle se ei ole pelottavaa. Eläydyn siihen ja ajattelen: ihanaa, kun näen unta, kun kellun siellä. Tai sitten ajattelen: ihanaa, kun näen jotain sellaista unta, jossa koen olevani tyyni. Lähden tilaamaan unia siitä, mikä on tavoite elämässäni tällä hetkellä.