Tuliko matkailtua Neuvostoliitossa? Neuvostoliiton aikaan Viron-matkailu oli hieman toisenlaista kuin nykyisin, ja sitä sävyttivät kiellot, tarkkailu ja propaganda.
Tallinnan kuulun Viru-hotellin viestintäjohtaja Peep Ehasalu muistaa, millaiset säännöt matkailussa Neuvostoliiton aikaan pätivät.
– Hotellin puolesta sääntöjä ei ollut paljoakaan, mutta sen sijaan jo Neuvostoliittoon saavuttaessa niihin törmäsi, Ehasalu kertoo.
Esimerkiksi kaikenlainen tavaroiden ja valuutan kauppaaminen oli Neuvostoliitossa kielletty, ja rajoilla varoiteltiin matkailijan joutuvan moisista rikoksista edesvastuuseen.
– Hengellisen ja pornografisen kirjallisuuden tuonti oli kiellettyä, samoin tuoreiden hedelmien ja vihannesten. Sotilaskohteiden kuvaaminen oli kielletty – eli siis kaiken tehtaista aina lentoasemiin, Ehasalu listaa kieltoja.
Paikallisilta oli valuutan omistaminen kielletty.
– Hotellin Valuuttabaari oli paikka, johon paikallisilla ei ollut asiaa, heiltä oli pääsy kielletty. Syy oli, että siellä myytiin koktaileja ja 13–14 eri valuuttaa, Ehasalu selittää.
Matkailija ei ollut yksin
Tallinnan hotelleista Viru oli laadukkaimpana ainoa majoitusvaihtoehto monille ulkomaalaisille. Vieraat lajiteltiin esimerkiksi kotimaan ja yhteiskuntaluokan mukaan tärkeämpiin ja vähemmän tärkeisiin, joita saatettiin majoittaa muihinkin hotelleihin. Nyt tuon ajan Viru muistetaan huoneiden salakuuntelusta, mutta kaikki eivät sitä välttämättä silloin tajunneet.
– Suomalaiset vieraat ovat kertoneet, että paikalliset saattoivat varoittaa heitä olemaan kunnolla hotellissa ja miettimään, mitä kertovat, Ehasalu kertoo.
Vieraiden vakoilu ei rajoittunut vain hotelliin, vaan heitä saatettiin seurata esimerkiksi kaupungilla. Hotellin vieraiden käyttöön antamat autot olivat nekin seurannassa.
