Muistatko vielä? Tällaista oli turistina Neuvostoliitossa

Tuliko matkailtua Neuvostoliitossa? Neuvostoliiton aikaan Viron-matkailu oli hieman toisenlaista kuin nykyisin, ja sitä sävyttivät kiellot, tarkkailu ja propaganda.

Tallinnan kuulun Viru-hotellin viestintäjohtaja Peep Ehasalu muistaa, millaiset säännöt matkailussa Neuvostoliiton aikaan pätivät.

– Hotellin puolesta sääntöjä ei ollut paljoakaan, mutta sen sijaan jo Neuvostoliittoon saavuttaessa niihin törmäsi, Ehasalu kertoo.

Esimerkiksi kaikenlainen tavaroiden ja valuutan kauppaaminen oli Neuvostoliitossa kielletty, ja rajoilla varoiteltiin matkailijan joutuvan moisista rikoksista edesvastuuseen.

– Hengellisen ja pornografisen kirjallisuuden tuonti oli kiellettyä, samoin tuoreiden hedelmien ja vihannesten. Sotilaskohteiden kuvaaminen oli kielletty – eli siis kaiken tehtaista aina lentoasemiin, Ehasalu listaa kieltoja.

Paikallisilta oli valuutan omistaminen kielletty.

– Hotellin Valuuttabaari oli paikka, johon paikallisilla ei ollut asiaa, heiltä oli pääsy kielletty. Syy oli, että siellä myytiin koktaileja ja 13–14 eri valuuttaa, Ehasalu selittää.

Matkailija ei ollut yksin

Tallinnan hotelleista Viru oli laadukkaimpana ainoa majoitusvaihtoehto monille ulkomaalaisille. Vieraat lajiteltiin esimerkiksi kotimaan ja yhteiskuntaluokan mukaan tärkeämpiin ja vähemmän tärkeisiin, joita saatettiin majoittaa muihinkin hotelleihin. Nyt tuon ajan Viru muistetaan huoneiden salakuuntelusta, mutta kaikki eivät sitä välttämättä silloin tajunneet.

– Suomalaiset vieraat ovat kertoneet, että paikalliset saattoivat varoittaa heitä olemaan kunnolla hotellissa ja miettimään, mitä kertovat, Ehasalu kertoo.

Vieraiden vakoilu ei rajoittunut vain hotelliin, vaan heitä saatettiin seurata esimerkiksi kaupungilla. Hotellin vieraiden käyttöön antamat autot olivat nekin seurannassa.

– Kuljettajan piti huolehtia asiakkaasta, ja oli tiettyjä aikatauluja. Tiedettiin esimerkiksi, että Tallinnasta ajaa Pärnuun puolessatoista tunnissa: jos asiakas ei sinne sinä aikana ilmestynytkään, alettiin asiaa tutkia.

Raportteja ulkomaalaisista

Ehasalu muistelee, että tuohon aikaan kaikki kirjoittivat jatkuvasti raportteja.

– Oppaan velvollisuus oli ulkomaalaisen ryhmän lähdettyä raportoida KGB:lle. Raportissa selvitettiin esimerkiksi millaisia asioita vieraat olivat kyselleet ja millaisia mielialoja heillä oli. Kaikkien piti olla ilmiantajia.

Kaikkea paikalliset eivät kuitenkaan auliisti kertoneet. Ehasalun mukaan ihmisillä oli käsitys siitä, mitä oli hyvä kirjata ja minkä kertominen puolestaan saattoi olla vaarallista.

– Kirjattiin siis esimerkiksi, että vieraat olivat kiinnostuneita nykyteollisuudesta ja Neuvostoliiton saavutuksista: tekstiä, josta kaikki ymmärsivät, ettei se pidä paikkansa. Tai sanottiin, että he pyysivät vain päästä vessaan. Se oli sellaista tasapainoilua, jonka oppi kokemuksen kautta.

Myös esimerkiksi joka kerroksessa tapahtumia kirjanneet kerrosvalvojat saattoivat tosiasiassa joustaa tehtävässään.

– Kerrosvalvojat eivät saaneet keskustella tai mennä huoneisiin, mutta on kerrottu, että he ovat esimerkiksi kehottaneet nuorta paria menemään tanssimaan ja lupautuneet katsomaan lasten perään.

Toiset turistit tiedostivat asioiden todellisen laidan, kun toiset taas aidosti nauttivat unelmalomasta ihmeellisessä Neuvostoliitossa.

– Ne, joilla oli kokemusta matkailusta Neuvostoliitosta, aavistivat missä mennään. Sitten esimerkiksi jenkeillä ei ollut tietoa, mutta he olivat kuulleet propagandaa. Oli kuitenkin niitä sinisilmäisiäkin, joista Neuvostoliitto näytti ihanalta maalta. Heihin se propaganda puri.

Studio55.fi/Milja Atu

Kuvat: Sokos Hotel Viru ja Colourbox.com

Lue myös:

    Uusimmat