Valtteri Bottaksen kakkossija formula ykkösten Italian GP:ssä oli viides vastaava sijoitus suomalaiskuskille Monzan radalla. Yhtään sinivalkoista voittoa ei Italian maaperällä ole edelleenkään juhlittu, mutta muutaman kerran tämä on ollut todella lähellä.
Bottas ajoi sunnuntaina ruutulipulle 4,5 sekuntia voiton ottaneen tallikaverinsa Lewis Hamiltonin perässä. Tämä oli itse asiassa ruutulipulta katsottuna toiseksi täpärin suomalaistappio Monzassa sitten Mika Häkkisen vuoden 2000 kakkossijan, joka tuli 3,8 sekunnilla Michael Schumacheria vastaan.
Edes tuolloin voitto ei kuitenkaan ollut niin lähellä kuin se oli ollut pari kertaa aiemmin historiassa. Tässä muutamia muistoja erittäin lähellä olleista suomalaisvoitoista Italiassa.
Keke Rosberg, 1985
Keke Rosbergin voitto Monzan voimaradalla ei ollut lähelläkään ennen vuotta 1985, kunnes hän ajoi viimeistä kauttaan Hondan turbomoottorista voimansa ammentaneella Williamsilla. Aika-ajoissa suomalaisen edelle ehti vain Lotuksella kisannut Ayrton Senna, jonka Rosberg ohitti jo ensimmäisessä mutkassa. Hän otti varikkokäyntinsä jälkeen uudelleen johdon vahvalla ohituksella Alain Prostin McLarenista Parabolica-mutkan jälkeen. Moottori kuitenkin laukesi johtoasemassa seitsemän kierrosta ennen loppua ja vei suomalaiselta varman voiton.
– En voi uskoa tätä. Ajoin niin kauniin kisan, Rosberg valitteli.
Mika Häkkinen, 1999
Kaikista tunnetuin suomalainen F1-murhenäytelmä nähtiin Monzassa vuonna 1999, kun Häkkiselle kävi kahdeksan sekunnin johtoasemassa paha virhe ja väärä vaihdevalinta pyöräytti auton seinään shikaanissa. Häkkisen kuuluisat kyyneleet välittyivät kotikatsomoihin radan läheisestä metsiköstä. Sitä ennen Mika oli ottanut puolen sekunnin erolla kuudennen paalupaikkansa putkeen.
Häkkinen itse asiassa johti Italian GP:tä kaikkiaan peräti viitenä vuonna. Syksyn 1997 kisassa pitkä stintti oli nostaa hänet jonon ohi kärkeen, mutta bensan loppuminen vesitti suunnitelmat. Seuraavan vuoden uskomaton lähtö nosti hänet kolmosruudusta kärkeen. Tuolloin jarruvika sai Häkkisen taipumaan neljänneksi.
Kimi Räikkönen, 2006
Räikkönen ei ole koskaan ollut Ferrarilla kovinkaan lähellä kotikisan voittoa, mutta kilpailevalla McLarenilla kylläkin. Vuonna 2005 suomalainen ajoi paalupaikalle, mutta kymmenen ruudun moottorirangaistus pudotti hänet kauas kärjestä. Kimi kuitenkin teki tasaista työtä ja olisi voinut yltiöpäisellä yhden pysähdyksen taktiikalla viedä koko potin. Rengasrikko pakotti hänet kuitenkin perääntymään toiselle stopille. Syyskuussa 2006 Räikkönen löi aika-ajoissa Michael Schumacherin kahdella tuhannesosalla, mutta Ferrarin varikkotaktiikka riitti nostamaan saksalaisen voittoon. Kisa muistetaan myös vallanvaihdosta Ferrarilla: Schumi ilmoitti voiton jälkeen lopettamisestaan ja Räikkönen nostettiin pian hänen seuraajakseen.
Heikki Kovalainen, 2008
Ilman voittoa jääminen Monzassa on erikoista siinäkin valossa, että peräti kuusi suomalaiskuskia on urallaan johtanut Italian GP:tä urallaan. Yksi heistä on Heikki Kovalainen, joka pääsi sateisessa vuoden 2008 kisassa varsin lähelle unelmaa. Vetisessä säässä hän pääsi turva-auton takaa kakkosruudusta matkaan jättiyllättäjä Sebastian Vettelin oltua paalupaikalla Toro Rosson autolla. Kovalainen ajoi maltillisesti ja hänen uskottiin ennen pitkää nappaavan edellä kärkipaikkaa pitäneen nuorukaisen. Vettelin varikkokäynnin jälkeen Kovalainen johti hetken kisaa, mutta Toro Rosso otti paikan uudelleen haltuun neljä kierrosta myöhemmin. Sateen yltyminen ei antanut sen parempia mahdollisuuksia eron kiinni kuromiseen, joten Kovalainen saapui McLarenilla ruutulipulle 12,5 sekuntia kaikkien aikojen nuorimmaksi kisavoittajaksi tuossa vaiheessa kruunatun Vettelin jälkeen.