Miten risteykset pitäisi suunnitella turvallisuuden parantamiseksi? "Tämäkään malli ei idioottivarma"

Olisiko pyöräily turvallisempaa, jos pyörät ja autot eivät kohtaisi niin usein?

Oulussa pyörätiet ovat useimmiten erillään autoteistä, Helsingissä taas pyöräillään paljolti ajoradan viereen tehdyillä kaistoilla.

– Ongelmapaikkoja ovat risteämiset, olipa pyörätie autoista erillään tai ei, kertoo Oulun kaupungin liikenneinsinööri Jorma Heikkinen.

Risteys on pyöräilijälle vaarallisin paikka

– Pyöräilijöiden liikennekuolemien määrä on lähes puolittunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Loukkaantuneiden määrä on vähentynyt viidenneksellä.

– Viimeisen kolmen vuoden aikana on kuollut vuosittain keskimäärin 21 ja loukkaantunut 820 pyöräilijää.

– Kaikista tieliikenteessä menehtyneistä 9 prosenttia ja loukkaantuneista 12 prosenttia on ollut pyöräilijöitä.

– Taajamissa tapahtui yli puolet kuolemantapauksista ja yhdeksän kymmenestä loukkaantumisesta.

– Kaikista kuolleista pyöräilijöistä neljä kymmenestä oli yli 64-vuotiaita.

– Lähes kaksi kolmasosaa pyöräilijöiden kuolemantapauksista on auton ja polkupyörän törmäyksiä.

– Yli 70 prosenttia henkilövahingoista tapahtui risteyksissä ja yli puolet pyörätien jatkeella risteyksessä.

– Pyöräilijän menehtymisen aiheuttaa usein päävamma.

– Vuonna 2013 onnettomuuksissa kuolleista pyöräilijöistä (23) kahdella oli kypärä käytössä ja asianmukaisesti kiinnitettynä.

(STT)

Lähde: Liikenneturva

Heikkisen mukaan Oulun mallilla on omat etunsa.

– On siitä sillä tavalla hyötyä, että erillisiin pyöräväyliin on helpompi suunnitella risteämiset eri tasoon autojen kanssa, mutta ei se mikään idioottivarma järjestely ole.

Oulun pyörätiet on suunniteltu yksinkertaisella periaatteella. Sitä voisi nimittää varovaisuudeksi.

– Ajatus on, että alakouluikäisenkin on turvallista pyöräillä, kertoo Heikkinen.

– Pitää pärjätä liikennesääntöjä tuntemattakin.

Siksi esimerkiksi keskenään risteäville pyöräteille ei ole määrätty etuajo-oikeuksia, vaan tarkkaavaisuutta edellytetään kaikilta.

Kunnioitus tuo turvallisuutta

Heikkinen toteaa, että suurin riski on tilanteessa, jossa auto on kääntymässä ja pyörä kulkee samasta kohdasta. Kohtauspaikkoja syntyy väistämättä, vaikka pyörätiet suunniteltaisiin erilleen.

– Niitä ei pystytä kovin paljon vähentämään. Tietysti voidaan turvata isojen katujen risteämäpaikat liikennevaloilla.

Kaikkein turvallisinta olisi, jos liikenteen eri osapuolet kunnioittaisivat toisiaan. Heikkisen mukaan oululaisten autoilijoiden pitäisi aina huomata katsoa molempiin suuntiin, koska vilkkaiden katujen molemmin puolin pyöräillään kahteen suuntaan. Helsingissä taas uudet kaistat rakennetaan usein niin, että pyörät liikkuvat samaan suuntaan kuin autot.

Vertailun tulos ei ole yksiselitteinen.

– Ei Oulussa välttämättä ole sen turvallisempaa kuin Helsingissäkään, Heikkinen toteaa.

Ei autoilijoiden ylivaltaa

Aktiivipyöräilijä Markku Eilola-Jokivirran mielestä Oulu ei ole "ollenkaan paha paikka" pyörien ja autojen törmäysten kannalta. Keskustan alueella on muutamia hankalia risteyksiä, mutta pääasiassa kaikki sujuu.

– Joissain risteyksissä autoilijat eivät muista varoa pyöräilijöitä tai joutuvat ajamaan kevyen liikenteen väylän päälle nähdäkseen paremmin.

Eilola-Jokivirta lisää, että toisin kuin Helsingissä, Oulussa julkisen liikenteen ja pyöräilijöiden välisiä konflikteja ei juuri ole. Bussikuskit kunnioittavat pyöräilijöitä.

Pyöräilijät raportoivat läheltä piti -tilanteista kaupungille usein. Jorma Heikkinen sanoo, että vaaratilanteita tosiaan on, mutta muistuttaa samalla, että pyöräilijöidenkin tulisi muistaa oma osuutensa.

– Mielipidepalstoilla on vastakkainasettelua pyöräilijöiden ja autoilijoiden välillä. Pyöräilen itsekin paljon, mutta en koe, että autoilijoilla olisi Oulussa ylivalta.