Suudelman historia
Korkeat korot keksi nainen, jota aina suudeltiin otsalle. Mutta kuka keksi suulle annettavan suudelman olevan mukavampi vaihtoehto?
Erään tarinan mukaan suudelman keksivät Pan-jumalaa pakeneva nuori nainen ja tämän mielitietty. Pan tahtoi nimittäin kerran haltuunsa naisen kätkemän kauniin jalokiven, mutta näppärä neito piilotti kiven suuhunsa eikä Pan löytänyt sitä häneltä vaikka käänsi tytön taskunpohjatkin nurin.
Yhyttäessään apuun tulevan rakastettunsa nuori nainen kuiskutti tämän korvaan, että hänellä oli kaunis kivi suussaan ja että hän siirtäisi sen varmuuden vuoksi miehen suuhun.
Niin hän tekikin, ja miten mukavalta se molemmista tuntuikaan! Mies poimi jalokiven vaivihkaa käteensä muka yskäistessään ja piilotti sen vaatteisiinsa. Sitten hän pyysi saada maistaa toisen huulia uudelleen. Nuoripari unohti kaiken ympärillään uppoutuessaan toistensa huulten pehmeyteen.
Moisesta käytöksestä kummastunut Pan lähti turhautuneena tiehensä, ja suuteleminen saavutti suuren suosion kautta koko ihmiskunnan.
Pehmeydellä biologinen pohja
Puhtaasti biologiselta pohjalta suu on erinomaisen herkkätuntoinen osa ihmisen anatomiaa, sillä huulten iho, kieli ja limakalvot ovat ohuet (ja rikkoontuvat herkästi, kuten jokainen joskus suun seudulle haavan saanut hyvin tietää). Lisäksi suun hermosolut on viritetty toimiman erittäin tarkasti.
