Missä kielisuudelma keksittiin?

Korkeat korot keksi nainen, jota aina suudeltiin otsalle. Mutta kuka keksi suulle annettavan suudelman olevan mukavampi vaihtoehto?

Erään tarinan mukaan suudelman keksivät Pan-jumalaa pakeneva nuori nainen ja tämän mielitietty. Pan tahtoi nimittäin kerran haltuunsa naisen kätkemän kauniin jalokiven, mutta näppärä neito piilotti kiven suuhunsa eikä Pan löytänyt sitä häneltä vaikka käänsi tytön taskunpohjatkin nurin.

Yhyttäessään apuun tulevan rakastettunsa nuori nainen kuiskutti tämän korvaan, että hänellä oli kaunis kivi suussaan ja että hän siirtäisi sen varmuuden vuoksi miehen suuhun.

Niin hän tekikin, ja miten mukavalta se molemmista tuntuikaan! Mies poimi jalokiven vaivihkaa käteensä muka yskäistessään ja piilotti sen vaatteisiinsa. Sitten hän pyysi saada maistaa toisen huulia uudelleen. Nuoripari unohti kaiken ympärillään uppoutuessaan toistensa huulten pehmeyteen.

Moisesta käytöksestä kummastunut Pan lähti turhautuneena tiehensä, ja suuteleminen saavutti suuren suosion kautta koko ihmiskunnan.

Pehmeydellä biologinen pohja

Puhtaasti biologiselta pohjalta suu on erinomaisen herkkätuntoinen osa ihmisen anatomiaa, sillä huulten iho, kieli ja limakalvot ovat ohuet (ja rikkoontuvat herkästi, kuten jokainen joskus suun seudulle haavan saanut hyvin tietää). Lisäksi suun hermosolut on viritetty toimiman erittäin tarkasti.

Tämä on ollut tarpeen ihmiskunnan aamuhämärissä muun muassa siksi, että suuhun ei eksynyt mitään vahingollista ja että varmasti tunnistaisimme syötävän syötäväksi.

Eroottisen suudelman ilot tulevat sitten kaupan päälle, mutta johtuvat samasta asiasta.

Hellinä hetkinään myös apinat suukottelevat ja useat muut nisäkkäät hamuilevat toisiaan suullaan. Ainoastaan ihmisellä suuteleminen on kuitenkin "järjestelmällistä" toimintaa, jonka on usein tarkoitus johtaa muuhun. Juuri tämän kytköksen takia kultturaaliset säädökset puuttuvat myös suutelemiseen.

Suuteleminen herättää jonkin reaktion lähes jokaisessa sitä kerrankin kokeilleessa, mutta oman yhteisön kulttuurilla on yleensä sen suhteen vielä biologisia tuntemuksiakin suurempi voima.

Esimerkiksi länsimaisessa kulttuurissa suutelemista pidettiin monin paikoin pitkään moraalittomana tapana ainakin julkisella paikalla harjoitettuna. Väkisin suutelemista pidettiin joskus jopa lähes raiskaukseen verrattavana tekona. Voiko muuten mieheltä edes varastaa suudelmaa kuten naiselta?

Kielisuudelma keksittiin naapurissa?

Hellyydenosoituksena suutelemista pidettiin pitkään liian kepeänä vakavalla asialla leikkimisenä. – Yheksän lasta oon synnyttäny, mutta suutelemisen syntiin en oo vielä ruvennu, sanoi entinenkin emäntä. Aistillisuus onkin tehnyt suudelmasta myös moraalisen mittarin. Myytin mukaan prostituoitu tekee rahasta mitä muuta tahansa, mutta ei suutele asiakasta suulle.

Englantilaiset kutsuvat kielisuudelmaa nimellä "ranskalainen suudelma", onhan se hillitystä brittinäkökulmasta paheksuttavan riehakasta käytöstä ja siksi se sijoitetaan mielellään kevytmielisen naapurin keksinnöksi.

Nykyisin intohimoinenkin suudelma on suhteellisen kesyä puuhaa verrattuna siihen, mitä kaikkea muuta teemme julkisesti!

Kunniaa ja parantavaa voimaa

Kulttuurihistoria tuntee toki suudelman myös liittoutumisen, kunnioituksen ja tervehdyksen osoituksena. Suudelman intiimi luonne on kuitenkin läsnä myös näissä tavoissa: olen koko sielustani, koko sydämestäni tätä mieltä. Niinpä Juudaksen suudelma tuomitaan kautta maailman, lähelle tulemalla tahdotaankin pahaa.

Sekä kreikkalais- että roomalaiskatolisessa maailmassa suudellaan edelleen pyhäinkuvia tai -jäännöksiä. Katolisessa perinteessä suutelu on ollut paitsi kunnioittava ele myös keino saavuttaa parantavaa ja siunaavaa voimaa. Luterilaisesta maailmasta tämä kiihkeä kontakti puuttuu lähes kokonaan.

Kunnioitusta osoittavan käsisuudelman herrasmieshenki tulee alun perin siitä, että mies ikään kuin alentaa itsensä naisen edessä, vaikka tietää olevansa yhteiskunnassa tätä ylemmällä tasolla.

Lentosuukolla taas on alun perin tervehditty taivaankappaleita: tuhansia vuosia sitten se oli pakanallinen tapa tervehtiä taivaankappaleita ja osoittaa näille kunnioitusta. Kun aurinkoa ja kuuta ei voinut tavallisella suudelmalla tavoittaa, niille lähetettiin lentosuukko.

Lähde. Hannu Salmi: Suudelma

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock