Suomessa ei ole lakia siitä, missä tilanteissa ja miten pitkään lapset voivat olla yksin kotona ilman aikuisten valvontaa. Myöskään yksinjättämisen iästä ei monista muista maista poiketen ole Suomessa lakia.
Siinä missä Suomen laki ei määrittele lainkaan yksin jäävän lapsen ikää tai aikaikkunaa, on esimerkiksi tietyissä Euroopan maissa säädetty tarkat ikärajat siihen, miten lapsen kanssa pitää toimia. Seuraamukset voivat näissä maissa olla koviakin, jos lapsen huolehtimista on laiminlyöty.
Lue myös: Kolme 4–8-vuotiasta lasta oli yksin kotona, soittivat äidilleen tulipalosta kello 23 illalla: 16 pelastusyksikköä kaahasi paikalle Helsingin keskustassa
Lapsissa on paljon yksilöllisiä eroja
Lastensuojelun keskusliiton ohjelmajohtaja Miia Pitkänen pitää kuitenkin Suomen mallia toimivana, sillä tarkkojen ikärajojen asettaminen esimerkiksi yksinjäämisen kohdalla on haastavaa. Erot ovat lapsikohtaisesti suuria.
– Lapsissa on tosi paljon yksilöllisiä eroja. Joku 7-vuotias voi pärjätä jo hetken yksin, kun taas toinen saattaa pelätä vielä 12-vuotiaana samankaltaista tilannetta.
– On kuitenkin selvää, että vauvaikäistä lasta ei voi koskaan jättää yksin. Vauva on aina vanhemman huolenpidon varassa.
Pitkänen haluaa kuitenkin korostaa, että lapsia suojaa kaikissa tilanteissa lastensuojelulaki.
– Laki määrittää, että lapselle pitää turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä tarpeellinen valvonta ja huolenpito kaikissa tilanteissa.
Lue myös: Mitä tapahtui helsinkiläisasunnossa? Myöhään illalla yksin jätetyt pikkulapset ilmoittivat tulipalosta – "Lapsen toimintakyky voi jäädä hätääntymisen alle"
Odotetaanko suomalaislapsilta liikaa?
Pitkäsen mukaan Suomessa kannustava kasvattamiskulttuuri on vahvistunut, mutta hänen mielestään pitäisi pohtia enemmän, onko esimerkiksi lasten varhainen itsenäistyminen hyvä asia.
Suomessa pieniltäkin lapsilta odotetaan isojakin asioita ja moni lapsi taittaa esimerkiksi koulumatkansa itsenäisesti.
– Lapsilta saatetaan edellyttää, että heidän pitää itsenäisesti selviytyä esimerkiksi koulumatkasta tai yksin kotonaolemisesta koulupäivän jälkeen.
– Panostaisin siihen, että huomioidaan ja muistetaan, että lapset ovat kaikki yksilöitä ja heillä on kaikilla oma valmiustasonsa.
Pitkäsen mielestä kyseessä onkin asia, josta pitäisi käydä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.
– Esimerkiksi lasten yksinäisyys iltapäivisin pystyttäisiin ratkaisemaan ihan luontevasti sitomalla harrastustukset koulupäivän yhteyteen, Pitkänen sanoo.