Mikä on kauneinta mitä sinulle on sanottu, kirjailija Anna Kortelainen?

AVAn Kirjapiirissä vieraillut kirjailija Anna Kortelainen kertoo kirjoittamisen tuovan hänen arkeensa iloa ja itkua. Lukeminen on synnyttänyt hänen elämässään hetkellisiä ystävyyksiä ja vieraan kielen lausuminen on tuonut hänelle odottamattomia kehuja yllättävältä taholta.

Ensimmäisen sepitetyn romaaninsa Ei kenenkään maassa kirjoittanut Anna Kortelainen, 44, ei pelkää hiljaisuutta. Taidehistorioitsija ja tietokirjailija antaa aikaa itselleen ja vastauksilleen.

– Suhtaudun kirjoittamiseen hyvin intohimoisesti. Se on yksi elämän tärkeimpiä asioita ja antaa tarkoitusta arkipäiväiseen elämään. Se antaa iloa ja itkuakin, Kortelainen kuvailee mietteliäänä pitkän hiljaisuuden jälkeen.

Elämänmakuisesti väkeviä tietokirjoja ja vaikuttavia tositarinoita kirjoittanut Kortelainen kertoo suorastaan penkovansa, tonkivansa ja koluavansa tietoa. Hän on myös pyrkinyt tietokirjoissaan käyttämään eloisaa kieltä ja dramaturgian koukuttavia aineksia.

– Äidinkielenopettajani sanoi lukiossa, että "Tunne asiasi, sanat seuraavat". Sen takia kaivelen hirveästi asioita, tietokirjailija kuvaa.

Kirjaihmisten välillä kytee erikoinen ystävyys

AVAn Kirjapiirissä vieraillut Anna Kortelainen on keskustelun konkari, mitä tulee kirjallisuusohjelmissa esiintymiseen. Mutta miten kirjoista onnistuu puhumaan mielenkiintoisesti?

– Enimmäkseen olen puhunut kirjoista lukijana. En ole kirjallisuustieteilijä, en ole asiantuntija, vaan olen lukija – intohimoinen sellainen, vaikken sanoisikaan kaikkiruokainen. Mutta minulla on aivan hirmuisesti sanottavaa kirjoista, jotka sytyttävät, Kortelainen kertoo.

– Kun lukijat kokoontuvat puhumaan kirjasta jonka he ovat lukeneet yksin, kotona, sisälukuna, tavallaan ne sisäluvun maailmat pääsevät yhteen heidän kohdatessaan toisensa. Siinä on jännä, omanlainen ystävyydenlajinsa – vaikka ei enää koskaan tapaisi sitä toista ihmistä, heidän välilleen syntyy jännittävä, hetkellinen ystävyys.

– Aivan kuten junassa voi ystävystyä ihmiseen, jota ei enää koskaan kohtaa: kuitenkin siinä koetaan vähän aikaa yhteisellä matkalla jotain yhdessä, kirjailija vertaa.

Kirjoista puhuminen on Kortelaisen mukaan erittäin innostava tilanne.

– Kun on lukenut kirjan josta on aivan täpinöissään ja tuntuu, että jokin asia liikahtanut, muuttunut ja että kirjailija on koskettanut, hämmästyttänyt ja liikuttanut ja järkyttänyt – mikäs sen parempaa kuin se, että saa jakaa sen jonkun toisen kanssa.

Vastassamme on muukalainen

Anna Kortelaisen tutkimukseen nojautuvia kirjoja on kehuttu elämänmakuisiksi tunneteoksiksi. Mikä on kauneinta mitä Kortelaiselle sanottu hänen omista teoksistaan?

– Minulle on sanottu hyvin kauniita asioita, mutta en kehtaa niitä kertoa, sen verran minua ujostuttaa, Kortelainen hymyilee.

– Mutta tämän tarinan kehtaan kertoa: tapasin viime kesänä Etelä-Ranskassa suunnilleen ikäiseni naisen, jonka nimeksi selvisi Virginie.

Kortelaisen vuonna 2002 kirjoittama historiallinen essee Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina kertoo eroottisesti säkenöivästä nuoresta ranskalaisesta mallista, joka poseerasi lukuisissa Edelfeltin 1800-luvun teoksissa.

– Minä kerroin hänelle spontaanisti, että olen kirjoittanut kirjan jonka nimi on Virginie! ja kerroin, että onpa ihanaa tavata sinut, sinäkin olet kaunis niin kuin minunkin kirjani päähenkilö Virginie, Kortelainen lausuu.

– Nainen sanoi, ettei kukaan ole koskaan lausunut hänen nimeään niin kauniisti kuin minä. Menin aivan sanattomaksi. Se oli ihanasti sanottu. Koska ranska ei ole oma äidinkieleni, lausuin nimen erittäin huolellisesti. Vierasta kieltä puhuessaan sitä skarppaa, Kortelainen muistelee.

– Otin sen vertauskuvallisesti. Olin muukalainen, joka voi yhtäkkiä lausua nimen kauniimmin kuin muut. Kirjailija on muutoinkin aina vähän muukalainen – ja niin hänen kuuluukin olla.

AVAlla tiistaisin klo 19.30. Uusinnat lauantaisin 16.30.

Lue lisää syksyn kirjailijoiden haastatteluja:

Riikka Pulkkinen:

Petri Tamminen:

Sofi Oksanen:

Tiina Raevaara:

Pekka Hiltunen:

Riikka Ala-Harja:

Anna Kortelainen:

Terhi Rannela:


AVA

Teksti: Katri Koskinen

Kuvat: AVA

Lue myös:

    Uusimmat