Dekkarikirjalijanakin tunnettu poliisi Marko Kilpi on sitä mieltä, että ihmistä kohti ampuminen on aina kova paikka, vaikka siihen olisi poliisina valmistautunut kokonaisen urankin ajan.
Poliisikoulutuksessa pyritään varmistamaan, että asetta käytetään silloin kun sen käyttöä vaaditaan.
– Siitä huolimatta on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan pysty siihen. Silloin kun pitäisi sormen koukistua se ei koukistukaan.
Jos ampumaan päätyy, se vaikuttaa jokaiseen omalla tavallaan.
– Ihmisryhmä, johon se ei vaikuta juuri millään tavalla on psykopaatit. Muille se on enemmän tai vähemmän traaginen tilanne, joka vaikuttaa sitten syvällisestikin, Kilpi kertoo ihmistä kohti ampumisesta.
Kuorma-autokuski yritti ajaa yli
Kilpi toteaa, että poliisi on viime aikoina joutunut valitettavan usein tilanteeseen, jossa sen on täytynyt käyttää asetta.
Hän ei itse omalla poliisiurallaan ole joutunut ampumaan suoraan ihmistä, mistä hän on hyvin tyytyväinen. Lähellä on kuitenkin ollut.
– Meillä oli sellainen vähän ehkä ärhäkämpi tilanne. Meidän hyvin tuntema ”sisällöntuottaja” yritti ajaa kuorma-autolla meidän päälle. Yksitoista kertaa jouduin ampumaan sitä autoa, hän kertoo.
Tilanne päättyi siihen, että toisessa poliisiautossa ollut kollega ampui kuljettajaa rintaan. Mies ei kuollut, mitä pitää silkkana tuurina.
Käsittelemättömät kokemukset ”koteloituvat” sisälle
Tapausta Kilpi kokemustaan sittemmin ensimmäisessä poliisin post-traumaryhmässä, jonka toimintaan on jäänyt mukaan.
– Nämä on hirveän hyvä hoitaa, hän toteaa.
Hänen mukaansa kuvatun kaltaiset kokemukset ”koteloituvat” ihmisen sisälle, aiheuttaen ongelmia. Kunnossa pysyäkseen systeemiä tuleekin huoltaa, ja saada kokemukset ulos.