Mielensäpahoittajan blogitekstejä julkaistaan samassa rytmissä sarjan kanssa.
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun urheilijan tavoite ei ole enää voitto vaan isompi ponsorisopimus. Sitä ennen urheilijoista on imetty pois kaikenlainen luonne ja särmä. Heidät on opetettu puhumaankin niin, ettei kukaan vain pahoita mieltään.
Hymyilevät.
Osaavat vieraita kieliä.
Juttelevat ulkomaalaisille kilpakumppaneille. Kyllä on sydämen pohjasta ikävä Kinnus-Kimmoa ja Rädyn Seppoa. Heidän arvokisanaamoihinsa verrattuna Keatonin Pusteri oli tavallisen iloluontoinen ukko.
Nykypäivän keppimiehet osaavat vauhtijuoksun, ristiaskeleet ja vedon. Miksi heiton tärkeimmällä hetkellä mennään naama edellä tartaniin? Veto lähtee kaksi metriä viivan takaa, vaikka juuri ne metrit tarvitaan tsekinpoikaa ja sakemannia vastaan. Kaatumatauti pilaa komean perinnön.
Kyllä ei ole ollut keihäänheitto tanskalaisten, hollantilaisten taikka vilippiiniläisten laji. Kylää seuraa kylä, aina on seurat menossa ja keppi voi lentää naapuria kylkeen. Suomessa on ollut tilaa touhuta, mutta ei mitään touhuttavaa. Keihäs voi napata sivuosuman ainoastaan naapurin lehmän kylkeen, mutta ei siihenkään, kun ei kenelläkään enää ole lehmiä. Ennen oli pelto, metsä, metsä, järvi, päätalo, torppa. Ehkä sikala. Ehkä Paja-Klemetin pontikkapiilo. Päällekkäistaloja ei ollut, oli olympiavoittajia.
Ennen kaikki oli paremmin."