Valmistusvuosi 2006. Ohjaus Michael Mann. Tuotanto Universal. Kuvaformaatti Anamorfinen Widescreen 2.40:1. Ääni DD 5.1. Kesto 126 min.
Pakkohan tämän oli tulla ja hyvä että tulikin. Nyt ei tarvitse sitten vongata enää uutta Miami Vicea. Kyllähän Michael Mann ja kumppanit yrittivät, mutta vertailukohta 80-luvun tv-sarjaan on ylivoimainen. Miami Vice on hieno kyttäleffa, mutta miksi se piti tehdä näillä henkilöhahmoilla? TV-sarjan päätähdet Sonny Crockett (Don Johnson) ja Ricardo Tubbs (Philip Michael Thomas) olisi voinut kaivaa jollain tavoin mukaan, mutta uusille päähenkilöille, joita Colin Farrell ja Jamie Foxx esittävät, olisi voinut keksiä uudet roolinimet. Tai siis kaikille hahmoille. Mukana ovat kaikki tv-sarjasta tutut nimet, edellämainittujen lisäksi naisetsivät Trudy ja Gina sekä kolmas kaksikko Switek ja Zito. Ja tietenkin pomona häärii luutnantti Castillo. Mutta ei auta itku markkinoilla, lopputuote on tässä.
Mann on tehnyt monia upeita leffoja (mm. Heat, Collateral) ja samaa kamaa saadaan tälläkin kertaa. Maisemat ovat upeita ja osoittavat, että kannattaa sitä joskus lähteä ulos sieltä studiolta kuvaamaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa, upeita autoja ja veneitä, lentokoneista puhumattakaan. Juoni pureutuu, kuten tv-sarjakin useimmiten, Crockettin naisasioiden ympärille. Siinä sivussa tehdään myös töitä ja kaikki nivoutuu yhteen. Tubbs ja Trudy (Naomie Harris) ovat rakastavaisia, joten Tubbs on kahlittuna. Vaarallisen romanssin kokijaksi jää siis Crockett. Sankarikaksikkomme pestataan ottamaan selvää, kuka vuotaa vihulaisille tärkeitä tietoja ja tapattaa agentteja. Polku vie heidät Etelä-Amerikkaan, Haitille ja Kuubaan kotoisen Miamin lisäksi. Juonitteluja piisaa ja kaikki epäilevät toisiaan. Silti homma toimii. Tosin Farrell ja Foxx ovat rooleissaan tönkköjä. Kuten ovat kaikki muutkin. Paitsi Crockettin naista esittävä ja FBI-pomoa esittävä . Mann on ilmeisesti pyrkinyt jättämään kaiken sen värikkään ja näkyvän - mikä teki tv-sarjasta kiinnostavan - pois, siis henkilöhahmoista puhuttaessa. Tosikot on tehty liian tosissaan. Paikkojen kuvaamisessa noudatetaan tv-sarjan meininkiä. Merellä ja ilmassa ollaan lähinnä päiväsaikaan, mutta Miamin (lähes autioilla) kaduilla öisin.
