Kiekko-Vantaan päävalmentaja Harri Ahola nosti viime perjantaina Heinolassa pelatun Mestis-ottelun jälkeen kissan pöydälle.
Suomalaisessa jääkiekossa siirryttiin viime kesän aikana uuteen aikaan, kun ottelupöytäkirjoihin SM-liigasta junioripeleihin saakka sallitaan tätä nykyä enää 18 pelaajaa aiemman 20 sijasta. Muutos ei äkkiseltään ajateltuna kuullosta suurelta, mutta kun muutos viedään kokouspöydistä ja suunnittelupalavereista käytännön tasolle, sen mittasuhteet muuttuvat.
- Haluaisin kuulla, kuka tämän muutoksen takana on, ja mitkä ovat perustelut tälle muutokselle? Tietääkseni tämän sääntömuutoksen valmistelussa ei ole konsultoitu seuroja, valmentajia tai pelaajia, vaan on päätetty tehdä tällainen muutos, Ahola toteaa.
- Itse näen, että tämä peli on nimenomaan pelaajia varten. Valmentajat, tuomarit ja seuraihmiset tekevät tätä hommaa, jotta pelaajat saavat pelata ja mitellä paremmuudesta kentällä.
Ahola peräänkuuluttaakin sääntömuutoksen takana seisovia astumaan esiin ja keskustelemaan muutoksen tarpeellisuudesta ja perusteluista rohkeasti, sillä reaalimaailmassa ottelupöytäkirjaan nimettävien pelaajien määrän pienentäminen näkyy jo; nuorten pelaajien määrä Mestiksen ottelukokoonpanoissa on pienentynyt.
Ongelman ydin
Käytännössä alkaneella kaudella ottelupöytäkirjaan voi uuden säännön mukaan nimetä neljä hyökkäysketjua ja kolme puolustajaparia. Aikaisempaan muutoksena se, ettei kokoonpanossa ole 13. hyökkääjää eikä 7. puolustajaa.
- Nyt kun meillä on kokoonpanossa kolme puolustajaparia, yksikin iso jäähy, loukkaantumisista puhumattakaan, pienentää pelaavaa rinkiä pelin aikana viiteen, neljään tai pahimmillaan jopa kolmeen! Heti kun mennään kuuden puolustajan määrästä alaspäin, kuormitus kasvaa ja peli hidastuu. Vetäydytään ja ruvetaan kyttäilemään. Siihen suuntaanko peliä halutaan kehittää?
- Ja toisekseen, nykysysteemillä nuoren pelaajan tuominen kokoonpanoon esimerkiksi Mestiksessä on todella vaikeaa, koska kuudella puolustajalla pelattaessa jokainen puolustaja pelaa keskimäärin 20 minuuttia. Nuori A-juniori-ikäinen puolustaja tuskin koskaan on valmis suoraan 20 minuutin peliaikaan aikuisten sarjassa ja näin ollen muiden puolustajien kuormitus kasvaa. Ja jälleen vaikutukset näkyvät pelisysteemissä, ja siinä, että pelin aktiivisuus laskee. Jos tällä muutoksella on haluttu tarjota nuorille pelaajille lisää peliaikaa ja -roolia joukkueissa, siinä ei todellakaan olla onnistuttu.
Ahola kertoo keskustelleensa asiasta epävirallisesti Mestis-infossa ennen kauden alkua sekä Rovaniemellä pelatun avausottelun jälkeen Suomen Jääkiekkoliiton toimitusjohtajan Heikki Hietasen kanssa. Keskusteluissa Aholalle eivät kirkastuneet sen paremmin perustelut muutoksen takana kuin tavoitteet, mihin sillä pyritään. SM-liigassa muutoksella voidaan kustannussäästöjä ehkä jollain tavalla saavuttaakin, mutta Mestiksessä, Suomen Jääkiekkoliiton korkeimmalla sarjatasolla, kustannussäästöt eivät toteudu.
Esiin nouseekin kysymys siitä, miksi kokoonpanoon nimettävien pelaajien määrän pienentäminen on viety käytäntöön kaikissa Jääkiekkoliiton sarjoissa.
- SM-liiga on ammattilaissarja. Siellä muutos on vielä jotenkin hallittavissa. Mutta meillä, kun pelaajat käyvät töissä ja opiskelevat, juniorisarjoista puhumattakaan, tilanne on täysin erilainen.
18 pelaajan kokoonpano ei kestä yhtään kesken ottelun tulevaa loukkaantumista tai isompaa jäähyä niin, ettei sillä olisi vaikutusta peliin.
- Nyt jos meillä tippuu yksi puolustaja pois, joudutaan heti miettimään kuormitusta ja pelaamaan passiivisemmin. Jos taas hyökkääjä putoaa pois pelistä, tiivistetään kolmeen ketjuun, koska vajaalla ketjulla pelaaminen ei ole käytännössä järkevää. Ja myös tässä tapauksessa joudutaan miettimään pelaajien kuormitusta, eli passivoidutaan.
Harri Ahola peilaa tilannetta aikaisempiin vuosiin. Hän on viimeisimmän valmentajapestinsä aikana ollut kaksi kautta Kiekko-Vantaan peräsimessä ja poikkeuksetta kokoonpanoon nimetyt, osin seuran A-junioireista 13. hyökkääjäksi tai 7. puolustajaksi mukaan nostetut pelaajat ovat päässeet otteluissa aina kentälle.
- Nyt samassa asemassa olevat kaverit istuvat sitten pelit katsomossa. Silti he harjoittelevat viikossa yhtä paljon kuin muut, mutta peliaikaa ei tule, koska kokoonpanoon ei saa nimetä. Motivoiko se?
Myös tuomarit muutoksen osapuolena
Harri Ahola mainitsee kerta toisensa jälkeen, että pelin pääosan esittäjät ovat pelaajat. Nyt koettu sääntömuutos vaikuttaa eittämättä myös otteluiden oikeudenjakajien, tuomareiden, rooliin. Kun myönnetään yhdenkin loukkaantumisen tai ison jäähyn vaikutus joukkueen peliin, tummia pilviä alkaa liikkumaan taivaalla.
- Tuomareiden määrää on alkavalle kaudelle lisätty, kun on siirrytty kahden päätuomarin järjestelmään. Tuomarit eivät ole ammattilaisia, vaan käyvät siviilitöissä ja tuomaroivat sivutoimisesti. Nyt heille annetaan entistä suurempi rooli, sillä väistämättäkin tulee mieleen riskit erilaisista lieveilmiöistä ja siitä, että kentällä pelaajia loukkaantuu osittain tarkoitushakuistenkin taklausten tuloksena.
- Pahimmillaan pelaajien peli muuttuu kyttäilyksi ja pelirohkeus tapetaan. Tuomarit puolestaan vaikuttavat tuomioillaan yhä enemmän pelin kulkuun. Ns. isot rangaistukset vaikuttavat yhä enemmän siihen, millä aktiviteettitasolla joukkue voi pelata.
Aholan mukaan muutosta suunniteltaessa ja siitä päätettäessä on unohdettu pelin ja pelaajien rooli.
- Väistämättä tulee mieleen, että päätös on tehty Mäkelänkadun lasikopissa (Suomen Jääkiekkoliiton toimisto sijaitsee Mäkelänkadulla Helsingissä) ja sen takana ovat ihmiset, jotka käyvät silloin tällöin katsomassa Helsingin Areenalla SM-liigaottelun lämpimän ruuan ääressä. Muutosta valmisteltaessa ei ole konsultoitu seuroja, valmentajia sen paremmin kuin pelaajiakaan.
Muutos vietiin kesätauon aikana läpi ja painettiin sääntökirjaan. Nyt Harri Ahola peräänkuuluttaakin avointa keskustelua siitä, kuka päätöksen takan on ollut, mitä sillä on haettu ja kuinka muutos on onnistunut?
- Jonkun on noustava nyt pöydälle ja sanottava, että "tämä on minun juttu, minä olen tämän takana". Haluan kuulla hänen perustelut ja näkemykset asiaan. Sen jälkeen voi sanoa, että suu kiinni, Ahola.
Lopuksi, Harri Ahola, millä aikataululla systeemi pitäisi mielestäsi muuttaa takaisin entiselleen?
- Huomenna, kuuluu lyhyt ja ytimekäs vastaus.
(MTV3)