Merja Larivaara opetteli opiskeluaikoinaan haitarinsoiton perusteet ja lähti rohkeasti Töölön torille esiintymään. Näyttelijä kertoo, miten hän innostui erikoisesta soittimesta ja mitä iloa haitari on hänelle sittemmin tuottanut.
Haitari ilmestyi Merja Larivaaran elämään teatterikoulun aikoihin. Hän osallistui "näyttelijä yksin esiintyjänä" -kurssille. Aihe oli haastava. Niille, jotka eivät olleet luonnostaan miimikkoja, jäi vaihtoehdoksi runonlausunta.
− Kaikella kunnioituksella runonlausuntaa kohtaan, se ei ollut minun juttuni, Larivaara sanoo.
Larivaara alkoi pohtia, mitä yksin esiintyminen voisi olla hänen kohdallaan. Näyttelijäopiskelijalla oli vahva musiikkitausta. Viulut, kitarat ja pianot oli kokeiltu jo.
− Piano on soittimena hankalasti liikuteltava ja aika ilmeinen vaihtoehto, kuten myös kitara. Silloin keksin haitarin.
Haitari kainalossa torille
Larivaara alkoi perehtyä itselleen tuntemattomaan soittimeen tarmolla. Hän opiskeli haitarinsoittoa koko kevään ja perehtyi ohessa kansanlauluun.
− Aluksi käytin harjoitteluun useita tunteja päivässä. Soitin peilin edessä ja tarkkailin soittamistani. Se oli todella palkitsevaa, Larivaara muistelee.
Kun otteet olivat riittävän hyvin hallussa, Larivaara hankki katusoittoluvan ja lähti haitareineen Töölön torille. Hän oli opetellut ohjelmistoaan varten 20 kappaletta.
Kaunis, mekkoon sonnustautunut nuori nainen ja haitari herättivät ansaittua huomiota.
− Minut otettiin hyvin vastaan. Sain soittamisesta tienestejäkin, mutta tärkeintä oli että rohkaistuin soittamaan yleisön edessä. Sain torilta myös keikkoja. Siellä törmäsin myös edesmenneeseen Martti Pokelaan, Larivaara kertoo toriesiintymisen poikimista kontakteista.
Larivaaran 20 kappaleen ohjelmisto alkoi kasvaa vauhdilla, kun yleisö pyysi häneltä toivekappaleita.
− Otin missiokseni harjoitella joka päivä yhden minulta toivotun kappaleen ja lisätä sen sitten ohjelmistoon.
"Olen etupäässä näyttelijä"
Sittemmin Larivaara on hyödyntänyt soittotaitoaan lukuisissa esiintymisissä. Tulevaa kesää varten hän on raivannut kalenteristaan tilaa muun muassa Ikaalisten Sata-Häme Soi -juhlille. Lisäksi hän toimii tuomarina Kultainen ja Hopeinen Harmonikka -kilpailussa.
− Siellä kynnys soittamiseen on suuri. Olen realisti oman soittamiseni suhteen. Pystyn kyllä menemään yksin keikalle, mutta muusikkona olemisen valmiudet vaativat vielä työstämistä. Olen etupäässä näyttelijä, Larivaara toteaa.
Musiikki kulkee kuitenkin kaiken aikaa mukana ja pitää Larivaaran sanoin "järjen päässä". Näyttelijä tarttui vastikään haitariin ystävättärensä 50-vuotispäivillä. Soittimia on kertynyt vuosien varrella mukava määrä.
− Minulla on ihania Lasse Pihlajamaa -hanureita, Italiasta tilattu, timantein varusteltu punainen haitari, minimalli, joka mahtuu reppuun ja sota-ajalta peräisin oleva keräilykappale, 2-rivinen Lumikki. Ei niistä raaski luopua, Larivaara naureskelee.
Merja Larivaara esiintyy haitarin kanssa seuraavan kerran 21.5. Helsingissä ravintola Olon kesäterassilla.
Studio55/Jenni Kokkonen
Lue lisää Merja Larivaarasta Sydänjää-sarjan sivuilta