Merivoimien komentaja: Venäjän Itämeren-laivasto ei ole heikentynyt Ukrainan sodan aikana
Merivoimien komentaja, kontra-amiraali Tuomas Tiilikainen tapasi mediaa Helsingissä keskiviikkona.Lehtikuva
Julkaistu 05.03.2025 17:10
MTV UUTISET
Merivoimien komentajan mukaan yhteistyön katkeamisesta USA:n merijalkaväen kanssa ei näy merkkejä.
Merivoimien komentajan, kontra-amiraali Tuomas Tiilikaisen, mukaan tilanne Itämerellä on kaikesta uutisoinnista ja muusta pintakuohunnasta huolimatta vakaa eikä Suomeen kohdistu siellä suoranaista sotilaallista uhkaa.
Venäjän huoltoliikenne Pietarin ja muusta maasta eristyksissä olevan Kaliningradin välillä on kuitenkin lisääntynyt, ja laivaston alukset myös yhä useammin saattavat näitä kuljetuksia.
– (Venäjän laivaston) toiminta kansainvälisellä merialueella on ollut sangen ennustettavaa ja maltillista, ei missään tapauksessa provosoivaa, Tiilikainen sanoi mediatilaisuudessa Helsingissä tänään keskiviikkona.
Sota Ukrainassa on verottanut ankarasti Venäjän asevoimien suorituskykyjä, myös Suomen lähelle sijoitettuja, mutta Itämeren laivastoa tämä ei Tiilikaisen mukaan ole koskenut.
– Poisluettuna Venäjän Itämeren-laivaston merijalkaväki, jota nyt uudelleen pikkuhiljaa rakennetaan, on laivaston pintataistelualusten lukumäärä pysynyt samalla tasolla tai jopa kehittynyt viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana, Tiilikainen sanoo.
Hänen mukaansa uuden kaluston tuotanto on Venäjällä hidastunut, mutta maassa on silti saatu rakennettua uusia aluksia myös sodan aikana.
Tiilikaisen mukaan myös Merivoimat on ottanut oppia sodasta Ukrainassa, vaikka päähuomio on ollut aiheellisesti maataisteluissa.
Merellä on oltu jo pitkään pattitilanteessa, jonka Ukraina onnistui saavuttamaan pakottamalla kaukovaikutuskyvyillään Venäjä laivaston vetäytymään kauemmaksi rannoiltaan.
Lisäksi Ukraina onnistui sodan alkuvaiheessa torjumaan Venäjän maihinnousuyritykset miinojen, rannikkojoukkojen ja meritorjuntaohjusten avulla.
– Eli aivan samoja asejärjestelmiä ja keinoja kuin meilläkin, Tiilikainen lisää.
Hänen mukaansa Ukrainan "erittäin hyvä tiedustelu- ja valvontakyky" on myös mahdollistanut jonkinlaisen oman kauppameriliikenteen ylläpidon rannikon läheisyydessä.
Laajamittaisempi meriyhteyksien turvaaminen edellyttäisi kuitenkin merivoimien taistelualuksia, joita Ukrainalle ei ole.
Suomessa ja maailmalla on kohistu viime päivinä Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallinnon ja Venäjän näkemysten lähentymisestä perinteisten liittolaisten ja Ukrainan kustannuksella.
Suomen Merivoimat on tehnyt jo pitkään tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltain merijalkaväen kanssa. Viimeksi vajaat pari viikkoa sitten kerrottiin uuden merijalkaväen osaston tulosta Suomeen osaksi Naton Baltic Sentry -operaatiota.
Tiilikaisen mukaan Merivoimien näkökulmasta ei ole näkyvissä mitään viitteitä siitä, että suunniteltu yhteistyö olisi muuttumassa.
Hänen mukaansa muutosten mahdollisuus on tosin jo entuudestaan ollut sisäänrakennettu yhteistyöhön juuri merijalkaväen kanssa.
– Ei kannata ylianalysoida syitä, mitä tulee merijalkaväen toimintaan. Kuten tiedetään, sehän on vähän kuin palokunta, joka lähetetään ensimmäisenä paikalle, Tiilikainen sanoo.
Hänen mukaansa yhteistyö on tähän saakka hyödyttänyt molempia, mutta kyseessä ei olisi myöskään mikään mullistus, jos merijalkaväen sotilaat Suomesta yhtenä päivänä katoaisivat.
Merivoimien joukkotuotanto, aluevalvonta ja muut keskeiset toiminnot jatkuisivat siinäkin tapauksessa ennallaan.
– Meidän kansallinen toimintamme ja puolustuskykymme eivät perustu Yhdysvaltain suorituskyykyihin, Tiilikainen vakuuttaa.
Varusmiehetkin mukaan operaatioihin?
Näkyvä uusi muutos Itämerellä on ollut Naton lisääntynyt läsnäolo erilaisten epäilyttävien kaapeli- ja putkirikkojen jälkimainingeissa.
Suomesta Baltic Sentryyn liittyi ohjusvene Pori tammikuun lopussa osana Naton pysyvää laivasto-osastoa (SNMG1).
Alun perin kuukauden pituista mandaattia jatkettiin sittemmin puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok.) päätöksellä enintään neljään kuukauteen.
Baltic Sentry ei ole Nato-slangissa sen paremmin operaatio kuin harjoituskaan vaan "tehostetun valvonnan toimintaa" (enhanced vigilance activity). Sellaista ei suomalainen lainsäädäntö varsinaisesti tunne.
– Silloin kun me alistamme meidän aluksemme pysyvään laivasto-osastoon, silloin se on operaatiossa, Tiilikainen linjaa.
Toiminnan operaatioluonne määrittää myös sen, ettei lainsäädäntö salli varusmiesten mukanaoloa. Tämän Merivoimien komentaja näkisi mielellään muuttuvan.
– Uskon, että se motivoisi myös varusmiehiä, kun he kouluttautuvat osana sitä alusta ja tarpeen vaatiessa sen aluksen mukana lähtevät myös operaatioon. Totta kai täytyy hyvin tarkkaan sen operaation riskit aina katsoa, Tiilikainen sanoo.
Aseita ja ammuksia ei koskaan liikaa
Merivoimien strategien suurhanke, Laivue 2020, on konkretisoitumassa neljästä 117-metrisestä Pohjanmaa-luokan sotalaivasta ensimmäisen vesillelaskuun vielä tänä keväänä.
Kaksi muuta laivaa on rakenteilla ja kolmannen rakentaminen käynnistyy Raumalla ensi syksynä.
– Olemme ensimmäisen aluksen henkilöstön jo nimenneet. Se hankkii tällä hetkellä osaamista järjestelmien käyttämiseen ja osallistuu lisäksi oman erikoisalansa toimintamallien, kulttuurin ja prosessien kehittämiseen, Tiilikainen kertoi.
Monitoimialusten on määrä olla täysimittaisessa operatiivisessa käytössä vuonna 2029 ja siitä aina 2060-luvulle saakka.
Laivue 2020 -hankkeen 1,2 miljardin euron kustannusarvio on kasvanut selvästi alkuperäisestä. Koska Euroopassa kuitenkin satsataan yhä voimakkaammin puolustukseen, Tiilikaiselta kysyttiin, mitä hän tekisi, jos rahaa tarjottaisiin vielä entisestään lisää.
– En ole tavannut yhtään komentajaa, jolla olisi riittävästi aseita ja ampumatarvikkeita, hän vastasi.
Kontra-amiraalin toivelistalla olisivat myös Merivoimien osin vanhenevan apu- ja tukialuskaluston uusiminen sekä Ukrainan sodan selkeästi osoittama tarve kehittää yksittäisen taistelijan suojavarusteita.
