Mätäkuu tuo lohikäärmeet ja vihaiset sammakot

Mätäkuu alkaa 23. heinäkuuta, ja se kestää nimensä mukaisesti kuukauden. Sen juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Kesän kuumin aika tunnettiin muinaisessa Mesopotamiassa koiranpäivien nimellä. Nimensä tuo kolmisen viikkoa kestänyt aika oli saanut Orionin eli Ison Koiran tähtikuviosta ja sen kirkkaimmasta tähdestä Siriuksesta eli Koirantähdestä.

Koirantähden nouseminen taivaanrannan yläpuolelle osui eteläisissä maissa kuuman ja kostean kauden alkuun. Kansa päätteli, että Siriuksen säteilemä lämpö yhdessä auringon säteilemän lämmön kanssa sai aikaan loppukesän tukahduttavan kuumuuden.

Mätäkuu käännöskukkasena

Suomeen mätäkuu saapui Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta. Muinaiset saksalaiset kutsuivat ajanjaksoa kaskeamispäiväksi, Rodendageksi. Tanskalaiset sekoittivat sen tanskan kielen sanaan roden, joka tarkoittaa mätää. Sieltä sana levisi Ruotsiin ja Suomeen. Mätäkuun nimi on Pohjoismaissa siis eräänlainen erehdys.

Ensimmäisenä mätäkuu-nimen otti Suomessa käyttöön Mikael Agricola vuonna 1544. Silloin ilmestyi hänen julkaisemanaan "Rucouskiria Bibliasta", jossa oli ensimmäinen suomeksi painettu ikuinen kalenteri. Mätäkuuta käytettiin kansan kielessä kuukauden nimenä vielä 1600-luvun alussa, kunnes se joutui tekemään tilaa elokuulle.

Kansan meteorologiaa

Tutkija Tarja Kupiainen tietää, että mätäkuussa on perinteisesti ennustettu muun muassa säätä.

– Jos mätäkuun ensimmäisenä päivänä sataa, sen jälkeen sataa neljä viikkoa putkeen. Jos kuun ensimmäinen päivä on sen sijaan poutainen, kuiva keli jatkuu kuukauden eteenpäin. Jos taas mätäkuussa putoavat lehdet puista, maaliskuussa on suojaa.

Mätäkuun kolmas perjantai on kuun maagisin päivä. Jos maanviljelijä onnistuu kyntämään pellon juuri silloin, pellosta tulee hyvin viljava. Toisaalta, jos pellosta poistaa vaikkapa haitallisia vesakoita tuona päivänä, ne katoavat ikiajoiksi.

Eroon rikkaruohoista

Nykyihmisille monet maatalouteen liittyvät sanonnat ja termit ovat aika vieraita, mutta mätäkuun kolmantena perjantaina voi tehdä retken vaikka siirtolapuutarhapalstalle, kukkapenkille tai kasvimaalle ja ryhtyä kitkemishommiin. Samaiset rikkaruohot eivät enää toista kertaa ole riesana.

Toisaalta samalla kertaa ei kannata kylvää tai istuttaa maahan mitään uutta, varoittaa Tarja Kupiainen.

– Ainakaan mitään monivuotista kasvia tai kukkasta ei kannata istuttaa mätäkuussa, koska silloin se ei menesty. Jos haluaa kasvattaa vaikkapa perennoita, on viisasta odottaa kärsivällisesti elokuun loppuun sakka ennen istutusta. Silloin on taas toiveita juurtumisesta.

Mätäkuun avioparia vainoaa epäonni

Kesä on nykyään suosittua avioitumisen aikaa. Jos haluaa noudattaa häissään perinteitä kirjaimellisesti, häitä ei pidä järjestää mätäkuussa: silloin solmittu liitto ei menesty.

Uskomus saattaa pelottaa häitä suunnittelevia, mutta sille on loppujen lopuksi varsin järkevä selitys – eikä se ei itse asiassa rajoita enää nykyparien aikatauluja.

Kupiainen kertoo, että mätäkuun häitä ei vietetty muinaisessa agraaritaloudessa, koska silloin oli käsillä kesän kiireisin aika. Sen sijaan talvihäät olivat muotia.

– Talvella oli enemmän aikaa hääjärjestelyille. Kesällä ei yksinkertaisesti keritty juhlimaan, kun aika meni arjen askareissa.

Pelottavat merikäärmeet

Suomessa elää yksi ainoa myrkkykäärme, siis kyy. Madoista tuttuja ovat lempeä kastemato ja harvinainen iilimato, eli hevosjuotikas. Mätäkuussa matelijamaailmassa tapahtuu perinteiden mukaan huikeita muutoksia, kertoo Tarja Kupiainen. Käärmeuskomukset ovat luikerrelleet Suomeen Välimeren kuumista maista.

– Kerrotaan, että järvessä voi loppukesällä tavata ison merikäärmeen, jopa lohikäärmeen! Aikoinaan peloteltiin lapsia uimasta mätäkuussa, koska silloin vastaan saattoi tulla vesikäärme ja viedä mennessään.

Jo Mikael Agricola aloitti suomalaisten pelottelun mätäkuun vaaroilla. Tanskalaiset puhuivat samaan aikaan tuonelan lohikäärmeestä, joka uhkasi kuukauden aikana vallata maan. Saksalaiset kertoivat kauheasta viljalohikäärmeestä tai ruissudesta, jota vastaan oli varauduttava, ettei se syönyt viljaa pelloilta.

Jättikala tarttuu koukkuun mätäkuussa

Kalastajille mätäkuu on paitsi pelottavaa myös satoisaa aikaa. Ennen ajateltiin, että onkija voi noukkia vedestä mätäkuussa erityisen suuria kaloja.

Ei ole siis sattumaa sekään, että nykyiset lööpit jättihauista, jotka voivat puraista jalkojaan vedessä liottavalta varpaan, osuvat yleensä juuri mätäkuun aikaan. Media jatkaa näin ikivanhaa pelotteluperinnettä.

Tarja Kupiainen muistaa takavuosilta tarinan siitä, miten vessanpöntöstä oli luikerrellut kylpyhuoneeseen trooppinen käärme. Se oli päässyt altaaseen viemärijärjestelmää pitkin. Hän toteaakin, että sepä vasta oli tyypillinen mätäkuun uutinen!

Matonpesijöiden lepokuukausi

Jos pitää paikkansa, että mätäkuu on nimenä suomen kielessä suuri väärinymmärrys, uskomukset ovat pysyneet eriskummallisen sitkeästi kansan mielissä. Perinteiden tutkijana Tarja Kupiaista huvittaa myös oma käyttäytymisensä tämän erikoisen kuukauden aikana.

Kupiainen on pitkään varonut esimerkiksi pesemästä mattojaan mätäkuussa. Hänen äitinsä on kertonut Karjalasta tulleesta perinteestä, että matot eivät mätäkuussa kuivu.

– Tietysti voi ajatella, että silloin on yleensä kosteaa ja sateista ja kastetta on sekä illalla että aamulla, mutta itse asiassa uskomus ei oikeasti liity säähän tai ilman kosteuteen lainkaan. Mädättävyyden sen sijaan ajatellaan olevan mätäkuuhun itsestään selvästi kuuluva, säistä ja muista pikkuasioista riippumaton ominaisuus.

Aggressiivinen sammakko ja muita arjen vitsauksia

Yksi nimenomaan idässä tunnettu uskomus väittää, että mätäkuussa saatu haava leviää ja märkänee pahasti. Ennen vanhaan mätäkuussa arasteltiin lähteä myös sairaalaan, koska pelättiin, että leikkauksesta ei enää toivutakaan.

Harvinaisempi uskomus on, että jos sammakko puraisee mätäkuussa, haava ei ota parantuakseen. Tarja Kupiainen nauraa, että ei liene muutenkaan järin yleistä, että Suomessa saa sammakon kimppuunsa. Mutta ehkä sekin on mätäkuussa mahdollista!

Teksti: Kati Hyttinen

Kuvat: Shutterstock