kysymys: Ostin nykyisen kerrostaloasuntoni v. 1994. Nyt pitäisi laittaa kylpyhuone remonttiin irtoilevien laattojen takia (edellinen asukas remontoinut, ei vesieristänyt). Käsittääkseni v. 1994 tehtyjä asuntokauppoja koskee eri laki kuin nykyisiä (en muista milloin muuttui). Mistä saan tietooni 1994 voimassa olleet märkätilojen kunnostusvastuut? Isännöitsijä sanoi, ettei ota kantaa itsetehtyihin kylppäriremontteihin, toki viimein myönsi, että asunto-osakeyhtiö on velvollinen antamaan vesieristeet, senkin kun olin siitä niin varma, että jaksoin inttää. Nykyisiä vastuita ja vastuuaikoja tiedän, mutta en 1994 vallineita. Olisiko joku opas olemassa?
Kiitoksia kysymyksestä. Näinhän siinä käy, kun kosteiden tilojen kanssa ruvetaan leikittelemään. Rahaa tietysti säästyy, kun ei tarvitse osaavalle maksaa eikä käytetä aineita, joista ei mitään tiedä.
Sinänsä on vaikeahkoa jälkeenpäin riidattomasti päätellä, onko jotakin eristeainetta seinään laitettu vai ei, jos tekijä väittää laittaneensa. Olen itsekin ollut mukana arvioijana tilanteessa, jossa vanhan laatoituksen purun yhteydessä ei löydetty eristettä, mutta aiempi asukas kiven kovaan väitti sen sinne sivelleensä. Oli kuulemma imeytynyt pintoihin tai irronnut laattojen mukana. Eihän sitä mömmöä siellä ollut, mutta hänen juristinsa sai kumottua väitteet sillä, että havainnot oli tehty silmämääräisesti eikä kemialliseen analyysiin perustuen. Ja kun vastuuriita jakautui aiemman asukkaan, uuden asukkaan, kiinteistövälittäjän ja taloyhtiön kesken, syntyi täydellinen juridinen pattitilanne, jossa kukaan ei myöntynyt mihinkään suuntaan. Asia olisi voitu viedä oikeuden ratkaistavaksi, mutta tämä olisi maksanut runsaasti enemmän kuin koko tilan uudelleen remontointi ja olisi juristien arvion mukaan vienyt kaikkine valituksineen vähintään 3-6 vuotta.
Tässä tapauksessa en kovin luottavaisesti suhtautuisi vastuunperäämiseen märkätilojen kunnostusvastuu -periaatteella, kun kyseessä on yksityishenkilö. Jos tekijänä olisi ollut yritys ja selvästi olisi rikottu RYL-säännöstöä, olisi vastuusuhde täysin selvä ja mahdollisuus korjauksiin. RYL:n määritelmät ovat saatavissa mm osoitteesta www.rakennustieto.fi ja muita neuvontapalveluja sivulta http://www.keittiomaailma.com/linkit.htm kohdassa Neuvonta .
Itsetehdyissä kylppäriremonteissa vastuu on asukkaalla itsellään. Pinnat kuuluvat asukkaalle ja rakenteet yhtiölle. Periaatteessa näin ollen lattia- ja seinärakenteiden korjaus ja suojaaminen kuuluvat taloyhtiön kustannettaviin asioihin. Sen sijaan laatat ja niiden asentamiseen liittyvät aineet ja toimenpiteet ovat asukkaan oma kustannus. Sen sijaan näidenkin osalta yhtiö voi puuttua asennustapaan ja käytettäviin valu,- kiinnitys- ja vesieristysaineisiin.
Eräät valveutuneet ja vastuuntuntoiset taloyhtiöt ovat maksaneet vesieristykseen liittyvät aineet ja työn. Valitettavasti eivät kaikki.
Elikkä mitä voitte tehdä? Teoriassa voitte hakea asunnon myyjän vastuuseen kuvaamillanne perusteilla, mutta en usko sen johtavan niillä perusteilla muuhun kuin pattitilanteeseen. Sen sijaan asuntokauppalakiin perustuvilla vaateilla voi saada jotakin. Tällöin on kyseessä asunnossa oleva virhe, jonka myyjä tiesi tai olisi pitänyt tietää ja näin ollen sen tiedon olisi pitänyt antaa ostajalle ja lisäksi ostaja on tästä reklamoinut heti asianlaidan tietoonsa saatuaan. Tosin 7 vuoden jälkeen ja jos irtoamiset ovat vasta nyt alkaneet epäilen, ettei juridiset perusteet eikä myyjän halukkuus kuitenkaan ole kovin pitäviä. Korvaustapa on osallistuminen uuden remontin kustannuksiin vaurion osalta.
Välittömästi taloyhtiö ei ole vastuussa huonosti tehdystä remontista ja jos vaurioita on ja ne riitautetaan, voi tie olla pitkä ja aikaavievä.
Suosittelisin seuraavaa: Sovitte asiantuntevan remontointiliikkeen kanssa kylppärin kunnostuksesta. Taloyhtiön kanssa sovitte vesieristyksen kustannuksien jaosta. Jos korvauksen katsotte aiheelliseksi, vaaditte asunnon myyjää osallistumaan kustannuksiin laattojen osalta.
Terveisin Sakke