Marja*, 52, sairastui syömishäiriöön jo nuorena. Vasta keski-iän kynnyksellä hän havahtui tilanteeseensa ja uskalsi hakea apua ylensyöjien tukiryhmästä.
Marja sairastui anoreksiaan 70-luvulla. Lukio lähestyi, ja lievästi ylipainoinen tyttö halusi laihduttaa sitä varten. Laihdutus meni kuitenkin äärimmäisyyksiin, eikä anoreksiaa osattu vielä silloin hoitaa. Lääkärin neuvo, syödä enemmän, ei koulussa menestyvää ja tunnollista tyttöä auttanut.
Sairaus muutti muotoaan, kun nälkiintynyt tyttö alkoi kärsiä ahmimiskohtauksista.
– Aloin ahmia ja opettelin sitten oksentamaan, jotta en lihoisi, Marja muistelee.
Marja opiskeli itsensä lääkäriksi ja oppi ymmärtämään syömishäiriötään paremmin. Häpeä sai hänet kuitenkin salaamaan sairautensa jopa aviomieheltään, jonka kanssa hän sai kaksi lasta. Avioliitto päättyi myöhemmin eroon, ja Marja alkoi käyttää alkoholia.
Syömishäiriöstä saa puhua
Kun alkoholinkäyttö riistäytyi käsistä, Marja hakeutui AA-ryhmiin ja raitistui nopeasti. Viimein hän uskalsi puhua myös syömishäiriöstään.
– Ymmärsin, että tahdonvoima ei riitä parantamaan alkoholismia sen paremmin kuin syömishäiriötäkään. Olin epätoivoinen, ja halusin apua.
Kahden lapsen äiti rohkaistui mukaan syömishäiriöisten vertaistukiryhmään.
– Olin kuullut ryhmistä jo aiemmin, mutta en ollut koskaan uskaltanut liittyä niihin.
Overeaters Anonymous on maailmalla laajalle levinnyt syömishäiriöisten toipumisyhteisö, joka toimii AA:n periaattein. Suomessa OA:n tukiryhmiä toimii eri kaupungeissa nimellä Anonyymit ylensyöjät.
Ryhmiin ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat toipua pakonomaisesta syömisestä tai laihduttamisesta. Bulimikkojen ja anorektikkojen lisäksi ryhmä sopii myös BED:stä kärsiville. BED on ahmimishäiriö, johon ei liity oksentelua. Siksi se näkyy myös ulkomuodossa.
Ruoka ei saa olla elämän tärkein asia
Tukiryhmissä sairastuneet yrittävät korjata vääristynyttä ruumiinkuvaansa ja saada syömisen normaaliasemaan elämässä.
– Sitä ei tapahdu, jos ei hoida myös mieltään. Syömishäiriöt liittyvät tunne-elämään, ja mitkä tahansa epämiellyttävät tunteet voivat laukaista ahmimiskohtauksen. Olen saanut tukiryhmässä paljon apua ja toivoa. Enää minun ei tarvitse piilotella sairauttani.
Vuosien sairastaminen on jättänyt jälkensä Marjan kehoon. Hampaat ovat kärsineet pahoja vaurioita oksentelun takia, mutta mitään muuta peruuttamatonta ei ole kuitenkaan tapahtunut.
– Teen vaativaa lääkärintyötä ja tunnen itseni onnelliseksi ja tasapainoiseksi. Olen saanut aitoja ystäviä, joiden kanssa voin jakaa kaikki asiat.
Marja kertoo suhteensa ruokaan olevan nyt hyvä. Hän sanoo välttelevänsä tiettyjä ruokia, jotka laukaisevat ahmimiskohtaukset. Kylläisyydentunteesta nauttiminenkin onnistuu nykyään.
– Se oli vaikeaa ennen, koska pelkäsin lihovani. Täysin terveeksi en uskalla itseäni julistaa, siksi käynkin edelleen vähintään viikoittain tukiryhmässä. Se ei ole hukkaan heitettyä aikaa.
*Nimi muutettu
Studio55/Tuuli Lindgren
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.