MTV Uutisten erikoishaastattelussa 48-vuotias mariupolilainen Nataliia Severina kertoo tarinansa. Severinan aviomies on Ukrainan asevoimien Mariupolin puolustuksen komppanian komentaja. Severina on nähnyt miehensä viimeksi 10. maaliskuuta.
MTV Uutiset sai lauantaina tiedon, että Severinan aviomiehen nimi on perjantaina 20. toukokuuta antautuneiden sotilaiden listalla. Nataliia Severinan haastattelu on tehty torstaina 19. toukokuuta.
Venäjän mukaan Azovstalin sotilaat antautuneet
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan alkoi 24. helmikuuta 2022. Severina kertoo MTV Uutisille, että hänen miehensä sai puhelun heti tuona torstaina varhain aamulla. Hän lähti heti.
– Illalla hän tuli takaisin ja ehdotti, että minut vietäisiin Zaporižžjaan. Mutta minä kieltäydyin. En halunnut lähteä pois kaupungista, jota mieheni puolustaa, Severina kertoo.
Severina näki miehensä seuraavan kerran pari viikkoa myöhemmin 10. maaliskuuta.
– Hän oli kotona vain kymmenen minuuttia. Hän otti vaatteita ja sanoi, että he eivät voi pestä mitään – heittävät vain pois vaatteita, jotka ovat liian likaisia.
– Se oli viimeinen kerta, kun näin mieheni.
Lisää aiheesta: Miltä sodan jatko näyttää? Suomalaistutkijan mukaan Venäjän isot tavoitteet Ukrainassa romahtivat, mutta Ukraina ei ole vielä sotaa voittanut
Mariupol Venäjälle tärkeä
Mariupolin satamakaupungin valtaaminen on ollut Venäjälle tärkeä strateginen tavoite. Kaupungin puolustus kesti kuitenkin pitkään. Viimeisenä kaupungissa ukrainalaisten haltuun jäi Azovstalin teollisuusalue. Nyt sekin on raportoitujen tietojen mukaan Venäjän hallinnassa.
Venäjän puolustusministeriön kertoman tiedon mukaan viimeisetkin tehdasalueella olleet sotilaat antautuivat perjantaina.
Severina on kuullut miehestään viimeksi 28. maaliskuuta, kun hän soitti Azovstalin tehtaalta. Tehtaassa on kuusi maanalaista kerrosta. Yhteyden saaminen ulkomaailmaan on vaikeaa.
– Hän on nyt edelleenkin siellä. Hän ei halua antautua venäläisille, koska on varma, että häntä odottaa komentajana venäläisessä vankeudessa kova kidutus, Severina kertoi MTV Uutisille torstaina.
Tämän hetken tiedon mukaan hän on antautunut.
Lisää aiheesta: Ukraina menetti Mariupolin, mutta tutkijan mukaan taistelu kaupungista oli maalle myös voitto
Luultiin jo kuolleen
Severina ja hänen miehensä eivät ole voineet pitää yhteyttä tiiviisti sodan alettua.
– Olen puhunut hänen kanssaan hyvin harvoin. Minulla ei ollut mitään tietoa pitkään aikaan. Minulle kerrottiin jo, että häneen ei saada yhteyttä ja luultavasti hän on jo kaatunut.
Tieto kaatumisesta otettiin niin totena, että pankkikin jäädytti miehen maksukortit. Sitten Severina saikin uutisia.
– Kolme päivä sitten sain tietää, että hän on elossa ja edelleenkin Azovstalissa, Severina kertoi torstaina.
MTV Uutisilla ei ole tällä hetkellä varmaa tietoa siitä, missä Severinan aviomies on.
Lisää aiheesta: Venäjällä kaksi syytä paisutella Azovstalin terästehtaalta antautuneiden ukrainalaissotilaiden määrää – väittää lukeman olevan lähes 2500
Talo tuhottu
Severinan koti Mariupolissa on täysin tuhottu.
– Näin videon, jossa on taloni ja se on palanut melkein kokonaan.
Myös Severinan perheen auto jäi Mariupoliin.
– Se oli autotallissa, mutta minä en osaa ajaa, siksi en voinut lähteä pois omalla autolla. Nyt kaupunkilaiset kertovat, että ehjäksi jääneet autot varastetaan. Joten, jos se on säilynyt ehjänä pommituksissa, se on varmaan jo viety jonnekin.
Severina on tehnyt viranomaisille ilmoituksen kotinsa menettämisestä. Hänelle oli kerrottu, että hän ei tule saamaan uutta asuntoa ainakaan puoleen vuoteen.
– Missä minun pitää asua siihen saakka? Puiston penkilläkö?
Severina kertoo, että Mariupoliin palaaminen olisi joka tapauksessa huono idea.
– Venäläiset ampuvat minut komentajan vaimona.
Severina kertoo myös päivästä, jolloin Venäjä pommitti Mariupolin teatteria, jonne siviilit olivat menneet suojaan.
– Olin kotona siskon ja sisarentyttären kanssa. Kuulimme lentokoneen. Tiesimme jo, että se on merkki tulevista pommituksista. Menimme käytävään, jossa nukuimme yölläkin. Räjähdys oli niin kova, että asuntoni kaikki ikkunat ja metalliovi lensivät sisään. Onneksi olimme käytävässä niin kukaan ei loukkaantunut. Menimme mieheni veljen luo ja hän sanoi, että pitää lähteä. Palasimme kotiin pakkasimme tavarat 15 minuutissa ja lähdimme pois.
Severina jätti avaimensa naapureilleen. Nyt hän ei ole kuullut naapureistaan mitään. Severina tarkistaa joka päivä, onko kukaan heistä ollut paikalla missään sosiaalisen median viestipalveluissa. Kukaan ei ole ollut.
– En tiedä, ovatko he elossa.
Mariupolista lähteminen oli vaikeaa
Matka pois Mariupolista oli karu.
– Kun ajoimme autolla, kerrostalot paloivat ympärillämme, ruumiita oli ympärillä. Niin sanotussa vihreässä evakuointikanavassa piti jonottaa pari päivää. Me ajoimme yksin, emme tienneet reittiä. Kuin ihmeen kaupalla pääsimme pois kaupungista. Menimme pieniä teitä kylien kautta.
Tiet olivat kuitenkin niin pahasti tuhotuneet, että 20 kilometrin matkaan kului kaksi tuntia.
Severina, hänen siskonsa ja hänen tyttärensä menivät yhteensä kahdeksan venäläisen tiesulun läpi.
– Venäläiset eivät voineet ymmärtää, miten pääsimme pois Mariupolista. Sanoivat, että se on mahdotonta. Sisareni aneli minua olemaan hiljaa. Hän tiesi, miten paljon vihasin miehittäjiä. Sisarentyttäreni oli niin peloissaan, että ei suostunut edes käymään vessassa huoltoasemilla. Hän oli vaiti koko matkan.
Eteläisessä Ukrainassa Okrihivin kaupungissa vastaan tuli jo ukrainalaisia sotilaita. Sieltä sisarukset jatkoivat matkaansa Zaporižžjaan ja sieltä aina Bulgariaan asti.
Severina kertoo olleensa kesätöissä Bulgariassa neljänä kesänä.
– Olen kokki. Nyt entinen työpaikkani täällä on jo varattu, mutta toivottavasti saan taas kokin töitä paikan täällä. Nyt täällä on paljon pakolaisia Ukrainasta, mutta en ole tavannut ketään Mariupolista.
Ensimmäiset viikot olivat painajaista
Severina muistelee sodan alkuhetkiä kauhulla.
– Kun olin vielä Mariupolissa 2. maaliskuuta, hävisi samana päivänä sähköt, vesi ja kaasu. Muistelen niitä aikoja kuin painajaista
Severina kertoo, että kun ulkona pakkasta oli kymmenen astetta, sisällä talossa asteita oli plus viisi.
– En voinut syödä mitään. Elimistö ei hyväksynyt ruokaa stressin takia, oksensin vaan.
Kerrostalon asukkaat laittoivat yhdessä ruokaa ulkona. Räjähdyksiä kuului jatkuvasti.
– Menetin tajuntani kovan räjähdyksen takia. Naapuri kantoi minut takaisin asuntooni. Selvisi, että räjähdys ei ollut aivan pihallamme, menetin tajuntani vain stressin takia.
Kun vesi loppui, asukkaat avasivat lämmityspattereita ja käyttivät niiden vettä.
– Talomme asukkaat avasivat pattereita ja keittivät puuroa lapsille sillä haisevalla vedellä.
Severina oli käynyt kysymässä suojapaikkaa pommisuojasta. Siellä kuitenkin kerrottiin, että vain seisomapaikkoja on jäljellä. Myös kaikki ruokakaupat oli tuhottu.
– Yksi kauppa alueellamme toimi, mutta siihen osui ammus neljältä iltapäivällä, kun sisällä oli paljon ihmisiä. Ruumiit makasivat siellä ja ympäristössä ainakin kaksi päivää.
Vesi loppui myös palokunnalta.
– Kun kerrostaloomme seitsemänteen kerrokseen osui ammus, palomiehet sanoivat, että ei ole vettä, jolla voisi sammuttaa tulipaloa. He veivät vain sitten ruumiit pois peitoissa.
Severina kertoo, että hän ei ole viime aikoina puhunut muiden sotilaiden vaimojen kanssa. MTV Uutisten saamien tietojen mukaan Azovstalin terästehtaalla on ollut suojassa Azovin rykmentin sotilaiden lisäksi jalkaväen 10., 53., 54. ja 56. prikaatin sotilaita. Tämän lisäksi myös merijalkaväen 36. prikaatin ja 503. pataljoonan sotilaita.
Sotilaiden lisäksi tehtaan tiloissa suojassa on ollut myös poliiseja, rajavartijoita sekä Ukrainan poliisin taktisen erikoisyksikön KORDin poliiseja. Severinan aviomies kuuluu yhteen jalkaväen prikaateista.