Ranska/USA/Japani 2006. Käsikirjoitus ja ohjaus: Sofia Coppola. Tuotanto: Sofia Coppola, Ross Katz, Francis Ford Coppola. Kuvaus: Lance Acord. Leikkaus: Sarah Flack. Pääosissa: Kirsten Dunst, Jason Schwartzman, Judy Davis, Steve Coogan, Marianne Faithfull, Shirley Henderson, Molly Shannon, Asia Argento, Rip Torn, Rose Byrne, Jamie Dornan. Kesto: 123 min.
Mieltä kiihottavimpiin nykyohjaajiin lukeutuva Sofia Coppola on totisesti ravistanut isänsä pitkän varjon yltään, osoittanut kykenevänsä muuntautumaan ja löytämään aivan oman, persoonallisen äänensä. Tematiikka hänellä on kuitenkin pysynyt samana: kuten eteerinen Virgin Suicides (1999) ja haikea Lost in Translation (2003), myös ohjaajan uutuus, historiallinen elämäkertadraama Marie Antoinette tarkastelee nuoren naisen itsensä etsintää vaativan ympäristön ristipaineissa. Niin – läpikävihän Sofia itsekin varsin erikoislaatuisen lapsuuden poikkeuksellisessa ympäristössä, keskellä maailmankuulun elokuvaohjaajan kulisseja.
Marie Antoinette on Coppolan pitkäaikaisen unelman sekä monivaiheisen ja kalliin valmistusprojektin täyttymys, eikä kyseessä olekaan mikä tahansa pukudraama. Oikeastaan kaikkea muuta kuin odotusten mukainen. Olikin arvattavaa, että Cannesin festivaaleilla vastaanotto oli nyrpeä: eiväthän ranskalaiset voi sulattaa mitään näin rohkeaa tai modernia tulkintaa oman kansallishistoriansa monumentista, 1700-luvulla eläneestä ja kolmikymppisenä teloitetusta kuningattaresta, Louis XVI:n puolisosta. Ohjaaja on näet sumeilematta yhdistellyt vanhanaikaista epookkityyliä ja uusia tuulia, perinteistä ja pop-estetiikkaa. Lisäksi hän on kehdannut valita pääosaan esikoisohjauksessaankin nähdyn perijenkkiläisen Kirsten Dunstin.
Marie Antoinetten juoni kattaa ajan lapsivaimosta teinikapinalliseksi ja lopulta hallitsevaksi kuningattareksi ja äidiksi. Heti aluksi katsoja säpsäytetään mainosmaisen tittelin kirkkaan pinkeillä kirjaimilla, taustalla reipas punk-rock. Mutta 14-vuotiaana pakkonaitettavan itävaltalaistyttösen saapumisesta Ranskaan on rokki kaukana: hän joutuu luopumaan kaikesta tutusta ja rakkaasta, ystävien lisäksi jopa vaatteistaan, ja astumaan uuteen ympäristöön tuiki tuntemattoman, lyhyenlännän miehen puolisoksi. Louis () osoittautuu lähinnä metsästyksestä ja lukoista innostuneeksi nörtiksi, josta ei isä-kuninkaan () suurista toiveista huolimatta ole petipuuhiin. Tästä muodostuukin hovia ja koko kansaa kuohuttava kriisi: kaivattua jälkeläistä ei kuulu, ja tietenkin skandaalista syytetään kaunista mutta epäilyttävää itävaltalaistulokasta.