Sääriproteesin kanssa koko elämänsä elänyt Maria Amose, 51, kärsii jatkuvista kivuista.
Maria Amosen vasemman jalan sääri jouduttiin amputoimaan heti syntymän jälkeen, koska napanuora oli hirttänyt jalkaa pahasti. Niinpä jo kaksivuotiaana hän sai sääriproteesin.
Säären puuttuminen ei ole Amosen ainoa ulkoinen eroavaisuus. Hänen äitinsä oli raskausaikana töissä röntgenissä, ja sikiö altistui röntgensäteille. Säteet ovat jättäneet jälkensä Amosen terveeseen jalkaan ja sormiin, joissa on epämuodostumia.
Avoin ja pirteä lapsi ei kuitenkaan koskaan häiriintynyt erilaisuudestaan. Kavereita riitti, eikä kukaan kiusannut tyttöä. Enemmän hän sai katseita osakseen aikuisilta.
– Kävin serkkujeni kanssa usein uimassa. He uivat rinnallani ja irvistelivät kanssauimareille, jotka tuijottivat minua, Amose muistelee.
Murrosiässä Amose alkoi hävetä käsiään. Hän vältteli kättelemistä ja syömistä muiden nähden. Helluntailaisperheessä kasvanut tyttö alkoi miettiä, kelpaisiko hän koskaan kenellekään ja löytäisikö hän rakkautta.
– Mietin, voisiko kukaan koskaan välittää minusta.
Israel avasi maailmankuvaa
Tiukassa kurissa kasvanut Amose päätti lähteä 20-vuotiaana Israeliin itsenäistyäkseen ja päästäkseen pois vanhempiensa auktoriteetin alta. Israelissa hän huomasi ihmisten suhtautuvan häneen eri tavalla.
– Kun otin rannalla sääriproteesini pois, kukaan ei tuijottanut, vaikka ranta oli täynnä ihmisiä. Olin ihmeissäni. Suomessa kun menen uimahalliin, joudun asennoitumaan jo etukäteen siihen, että ihmiset tuijottavat.
