Maailmanmestari valitsi kuolinhetkensä – elämän viimeinen juhla taltioitiin: "Tämä ei ole itsemurha"

Marieke Vervoort kärsi nuoresta lähtien parantumattomasta neliraajahalvaukseen johtavasta rappeuttavasta ja kivuliaasta lihassairaudesta. Hän anoi lupaa eutanasiaan eli armokuolemaan Belgian lain sen mahdollistaessa vuonna 2008, ja nyt hänen vuoteen 2019 jatkuneesta elämästään julkaistaan dokumenttielokuva Belgian Flanderissa.

Sen takana on ranskalais-amerikkalainen dokumenttielokuvantekijä Pola Rapaport, joka oli lukenut Vervoortista sanomalehdestä Rio de Janeiron vuoden 2016 paralympialaisten yhteydessä. Vervoort oli kertonut julkisesti allekirjoittamistaan eutanasiapapereista.

– Eutanasialla voit olla varma, että saat pehmeän, kauniin kuoleman. On tunne rauhasta, levon tunne kehossani, että voin valita, miten pitkälle menen, Vervoort kertoi medialle.

Rapaport liikuttui "nuoresta, kauniista ja hämmästyttävästä urheilijanaisesta, joka näki, että hänen sairautensa lopulta vie hänet pisteeseen, jossa hän kuolisi nuorempana kuin useimmat ihmiset".

– Ja hän näki, että oikeus valita kohtalonsa, mikä tahansa se olisikaan, vapautti häntä emotionaalisesti niin paljon, että hän saattoi elää elämäänsä täysillä siitä hetkestä alkaen, Rapaport sanoi.

Eutanasialupa pudotti taakan harteilta

Vervoort kertoo dokumentissa harkinneensa itsemurhaa vuonna 2007. Hänen tilansa oli tuolloin heikentynyt niin, ettei hän pystynyt osallistumaan triathlon-kilpailuihin, jotka olivat "hänen elämänsä".

Vervoort sai seuraavana vuonna eutanasiapaperit käytyään läpi pitkän prosessin. Hänen oli keskusteltava psykiatrin kanssa ja hän tarvitsi suostumuksen kolmelta lääkäriltä.

– Oli kuin jotain raskasta olisi pudonnut harteiltani. Sinulla on oma elämä käsissäsi ja voit sanoa, milloin riittää, Vervoort sanoo dokumentissa.

Belgia on ylipäätään harvoja maita, joissa avustettu kuolema on laillinen. Eutanasialuvan saadakseen henkilön on oltava lääketieteellisesti "toivottomassa tilassa" ja "jatkuvassa tai sietämättömässä" fyysisessä tai psyykkisessä kärsimyksessä, jota ei voida lievittää. On myös pystyttävä osoittamaan, että henkilöllä on henkinen kyky tehdä päätöksiä eikä hän ole ulkoisen paineen alaisena.

Vervoortin kohdalla ehdot täyttyivät.

Huumorikin kukki

Myöhemmin pyörätuolikelauksen pariin siirtynyt, T52-luokassa maailmanennätyksiäkin tehnyt, 100 metrillä paralympiakultaa vuonna 2012 voittanut ja kolme maailmanmestaruutta 2015 eri matkoilta kahminut Vervoort antoi Rapaportille heti ensimmäisessä tapaamisessa vuonna 2016 luvan tehdä "totuudenmukaisen ja erittäin syvän muotokuvan" hänestä. Kuvaaminen jatkui aina Vervoortin elämän loppuun saakka.

Epilepsiastakin kärsineen Vervoortin tila huononi ajan kuluessa, hän sai yhä useammin kohtauksia ja hän oli myös sokeutumassa.

– Nyt olen 38, minun pitäisi olla elämäni kukoistuksessa, mutta kaikki liikkeeni aiheuttavat kipua, hän kertoo yhdessä vaiheessa dokumenttia.

Kuvissa näytetään, kun Vervoort on kalpeana ja tajuttomana sohvallaan, ja huolissaan olevat vanhemmat yrittävät auttaa häntä. Hänet nähdään myös sairaalan laitteissa irvistämässä kivusta.

The Guardian kuvaa Vervoortin olevan dokumentissa terävä ja seikkailunhaluinen, ja huumoriakin piisasi.

– Seuraavat juhlat ovat hautajaiseni, Vervoort vitsailee ystäviensä seurassa.

Jäähyväisjuhla kameralle

Vervoortin kanssa oli sovittu, ettei hänen kuolemaansa kuvata, mutta hänen jäähyväisjuhlansa taltioitiin niin, että Rapaport asettaa kameran huoneen takaosaan. Tallennetuksi tulivat "viimeiset hyvästit, kiusalliset hiljaisuudet ja lääkärin saapuminen toteuttamaan Vervoortin viimeistä toivetta".

Vervoort kuoli kotonaan Belgian Diestissä vanhempansa ja rakkaansa hänen sänkynsä vieressä juhlien jälkeen.

– Kaikki oli juuri niin kuin hän oli suunnitellut, The Guardian kuvaa.

Rapaport toivoo nyt voivansa tuoda Vervoortin tarinan kansainvälisen yleisölle. Hän pitää eutanasiaa ihmisoikeutena.

– Ihmisillä pitäisi ehdottomasti olla oikeus sanoa, haluavatko he lääkärin auttavan heitä viimeisellä hetkellä. Jos he tulevat kuolemaan joka tapauksessa, tämä ei ole itsemurha, Rapaport kertoo.

Hänen mukaansa mahdollisuus eutanasiaan pidensi Vervoortin elämää.

– Hän keräsi pillereitään 29-vuotiaana. Hän eli 12 lisävuotta suurella ilolla ja suurilla nousuilla ja teki upeita asioita.