Tapaninpäivä 2010 muutti täysin 18-vuotiaan Jasmine Revon elämän. Traaginen auto-onnettomuus aiheutti halvaantumisen ja aivovamman. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Repo harjoittelee keihäänheittoa, tavoitteena paralympialaiset.
Repo oli lähdössä ystäviensä kanssa viettämään uutta vuotta Leville. Ajomatka Jyväskylästä käynnistyi tapaninpäivän aamuna, mutta matka katkesi ennen aikojaan onnettomuuteen.
– Lähdimme viettämään "maailman parasta uutta vuotta".
– Ei päästy edes Ouluun asti. Taisi olla jossain Pulkkilan kohdilla, kun pakettiauto ajautui jostain tuntemattomasta syystä ajokaistallemme ja vyöryi automme yli. Siihen tyssäsi sen uudenvuoden vietto, 28-vuotias Repo kertoo MTV:n Uutisaamussa.
Yksi Revon neljästä ystävästä menehtyi onnettomuudessa, samoin pakettiauton kuljettaja. Repo sai onnettomuudessa alaraajahalvauksen, aivovamman sekä lukuisia sisäelinvaurioita.
Hän ei osaa sanoa, miksi pakettiauto oli ajautunut heidän kaistalleen.
– Sitä ei koskaan saatu selville. Ei se olisi mitään muuttanut, vaikka olisikin tiedetty, Repo sanoo.
Lue myös: Jasmine oli matkalla uudenvuoden juhliin Leville, kun yhtäkkiä rysähti – nuori nainen kertoo nyt, miten selvisi turmasta, joka vei ystävän ja terveyden
"Nukun todella paljon"
Onnettomuudesta aiheutunut aivovamma aiheutti Revon eläkkeelle jäämisen.
– Se vaikuttaa enemmän elämääni kuin pyörätuoli. En pysty tekemään töitä tai opiskelemaan. Se vaikuttaa keskittymiskykyyni ja väsyn todella nopeasti. Aivoni ovat kuin vanha akku, joka ei lataudu koskaan täyteen ja kuluu todella nopeasti, Repo toteaa.
– Nukun todella paljon. Yritän pitää kalenterini mieluummin tyhjänä kuin täytenä, vaikka haluaisinkin olla tekemässä koko ajan jotain, Repo jatkaa.
Keihäänheitto vei mukanaan ensikokeilulta
Keihäänheitto tuli Revon elämään vuonna 2016. Tuolloin hän piti ensimmäistä kertaa elämässään kädessään keihästä.
Vuoden 2017 alkupuolella hän aloitti tavoitteellisen harjoittelun.
–Olen vasta alkutaipaleella parayleisurheilussa, mutta todella tavoitteellisesti mennään eteenpäin, Repo sanoo.
Harjoituksia on kuutena päivänä viikossa.
– Yritän pitää sen yhden päivän täysin tyhjänä. Joskus minulla on enemmän niitä päiviä tai jopa viikkoja täysin tyhjänä, koska en vain pysty, eikä aivot sekä keho ota harjoitusta enää vastaan, Repo kertoo.
Useita lajeja ennen keihäänheittoa kokeillut Repo kertoo rakastuneensa lajiin nopeasti.
– Olin melonut, lasketellut ja hiihtänyt, mutta mikään ei ollut kuntosalin lisäksi sellainen, jonka voisin ottaa omaan arkeeni mukaan. Halusin jotain, joka on tavoitteellista ja jota voin tehdä itsekseni, Repo sanoo.
–Joukkuelaji rasittaisi päätäni liikaa, joten sen täytyi olla yksilölaji. Keihäänheitto on aina kiehtonut minua. Päätin, että kokeilen sitä. Ensimmäisestä kokeilusta jäin sitten koukkuun.
Uusia juttuja joka kuukausi
Repo kertoo elävänsä hyvin onnellista ja tavallista elämää, vaikka onkin jo nuorella iällä eläkkeellä. Hän asuu Jyväskylässä miehensä ja tämän kahden lapsen kanssa.
Repo päivittää myös aktiivisesti Instagram-tiliään, jossa hänellä on vajaat 6 000 seuraajaa.
Urheilun ulkopuolelta isona unelmana olisi tehdä jotain suurta ja hyvää.
– Matka, jonka olen tehnyt Instagramissa, puhun siellä vammautumisestani ja näytän esimerkkiä, millaista arkea elän. Toivon, että tekisin sitä joskus vielä suuremmassa muodossa. Pääsisin puhumaan isoille massoille ja kierrättämään sitä hyvää, jota olen saanut omassa elämässäni, Repo sanoo.
Instagramissa Repo kertoo omasta arjestaan, urheilusta, harjoittelusta ja aivovammastaan.
– Minulla on myös avanne, josta olen puhunut paljon. Minulla on monta erilaista vammaa, kerron niistä siellä, että miten arki kulkee vammoista huolimatta. Nyt minulla on menossa kymmenvuotisjuhlavuosi. Onnettomuudesta on kulunut kymmenen vuotta ja siitä, että uusi elämäni on alkanut. Olen juhlistanut sitä kokeilemalla eri juttuja joka kuukausi.