USA 2006. Ohjaus: Jonathan Dayton ja Valerie Faris. Käsikirjoitus: Michael Arndt. Tuotanto: Albert Berger, David T. Friendly. Kuvaus: Tim Suhrstedt. Leikkaus: Pamela Martin. Pääosissa: Greg Kinnear, Toni Collette, Abigail Breslin, Steve Carell, Paul Dano, Alan Arkin. Kesto: 101 min.
Viime vuosina on sekä elokuvan että television puolella tipahdellut tiuhaan tahtiin amerikkalaisia indie-tuotantoja, jotka tarkastelevat uuden mantereen elämänmuotoa satiirisesti ja kuvia kumartelematta. Sellaiset tekijät kuin Todd Solondz, Gregg Araki ja Alan Ball ovat lähestyneet perhettä, uskontoa ja isänmaata sen pimeiden puolien kuten kaksinaismoraalin, rasismin, homofobian ja lähiöahdistuksen kautta, usein mustan huumorin läpi. Perhe on pääosassa myös video-ohjaajina kokeneen työparin Jonathan Daytonin ja Valerie Farisin esikoispitkässä, viistossa komediassa Little Miss Sunshine, joka on ehtinyt herättää huomiota kansainvälisillä filmifestivaaleilla.
Pullukalla ja rillipäisellä Olive Hooverilla (Abigail Breslin) on Unelma: hän haluaa osallistua kansalliseen Little Miss Sunshine -kilpailuun eli lasten missikisaan ja voittaa sen. Perhe tukee päättäväistä 7-vuotiastaan, mutta on monen monituisen muunkin haasteen edessä. Isä Richard (Greg Kinnear) on epäsuosittu motivaatiokouluttaja, joka ei halua antaa minkään, ei siis minkään tulla menestyksen tielle. Murjottava isoveli Dwayne (Paul Dano) vannoo Nietzschen nimeen eikä siksi suostu pukahtaman tavuakaan. Homo-eno Frank (Steve Carell) on vapautettu vastikään hoidosta epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen ja machoilevalla isoisällä Edwinillä (Alan Arkin) on heroiiniongelma. Äiti Cheryl () koettaa kestää.