Englanti 2005. Ohjaus: Garth Jennings. Käsikirjoitus: Douglas Adams ja Karey Kirkpatrick, Douglas Adamsin romaanin pohjalta. Tuotanto: Douglas Adams, Gary Barber, Roger Birnbaum. Kuvaus: Igor Jadue-Lillo. Leikkaus: Niven Howie. Pääosissa: Martin Freeman, Mos Def, Zooey Deschanel, Sam Rockwell, Bill Nighy, John Malkovich, Warwick Davis. Kesto: 109 min.
Vuonna 1978 brittiläinen kirjailija-monitoimiosaaja Douglas Adams räjäytti potin BBC:n radiokuunnelmalla Linnunradan käsikirja liftareille. Supersuosittu kuunnelma julkaistiin pian myös romaanina, joka rikkoi heti myyntiennätykset ympäri maailmaa ja synnytti sitkeän kultin. Mielikuvituksen rajoja testaava scifi-parodia ja viiston ajattelun runsaudensarvi on tähän mennessä poikinut paitsi kirja- ja televisioasarjan myös harvinaisen rikkaan nettisivustojen verkon. Yli 20 vuoden ajan teoksesta on ollut tekeillä elokuva, jonka käsikirjoituksesta osaltaan vastannut Adams ehti kuolla ennen sen valmistumista. Nyt äärimmäisen epätodennäköisyysmoottorin on käynnistänyt uudelleen musiikkivideoita ohjannut Garth Jennings, ja lopputulos on juuri niin paradoksaalinen ja epätasaisuudessaan kiehtova kuin odottaa sopii. Vaativalle Adams-fanille komedia saattaa toki olla pettymys.
Kuten enemmistö 1980-luvulla varttuneista lukijoista tietää, tarina alkaa epäonnisesta torstai-aamusta, jona Arthur Dent -nimisen englantilaismiehen kotitalo aiotaan jyrätä moottoriväylän tieltä. Seuraavassa hetkessä Arthur (Martin Freeman) saa tietää että itse asiassa koko Maa-planeetta posahtaa kohta taivaan tuuliin galaktisen pikatien alta. Mutta ”Älä hätäile”! toteaa ystävä ja avaruusmuukalainen Ford Prefect (Mos Def) rientäessään apuun: ravitsevan olut-suolapähkinä-aterian ja kylpypyyhkeiden tuella nämä kaksi liftaavat viime tipassa avaruuteen ja toinen toistaan pöyristyttävämpiin seikkailuihin.
Digitaalisen teknologian ansiosta Adamsin villit visiot avautuvat nyt eteemme loistavina, täynnänsä ihmeellisiä planeettoja, kaheleita asukkeja ja kieroja yksityiskohtia. Näemme lentävien delfiinien laulavan piakkoin tuhoutuvalle ihmiskunnalle jäähyväisviisua ”Terve, ja kiitos kaloista!” Tutustumme omnipotenssistaan nautiskelevaan, kaksipäiseen galaksin presidenttiin Zaphod Beeblebroxiin (Sam Rockwell) ja hänen alukseensa, jonka poukkoilevaan kyytiin on noussut myös Arthurin lemmenkohde, topakka Trillian (Zooey Deschanel). Yliälykäs pikkurobotti Marvin (Warwick Davis) kärsii kaiken keskellä ymmärrettävästä depressiosta ja jopa kotialuksen ohjelmoidut liukuovet huokailevat masentuneesti.
Alkuteoksen briljantti satiiri puree myös elokuvassa moneen suuntaan. Osansa saavat niin pompöösit poliitikot, rasittavat taidehörhöt kuin kiihkouskovaisetkin. Byrokraattisen hallitsijarodun möhkyläiset vogonit masentavat ympäristöään paitsi erivärisillä virallisilla lomakkeillaan myös runoudellaan, jonka huonous aiheuttaa yleisön keskuudessa sisäisiä verenvuotoja. Metallijalkaisen Humma Kavulan (John Malkovich) johtamalla planeetalla kirkkokansa palvoo Suurta Valkoista Nenäliinaa ja aivastelee rukousten tahtiin. Legendaarinen tietopankki Syvä Ajatus (äänenä Helen Mirren) kertoo kyllä vastauksen kaikkein syvällisimpiinkin filosofisiin kysymyksiin – mutta seuraa mieluummin teeveestä päiväsaippuoita.
Kunnianhimo loistaa Jenningsin yrityksessä kauas. Efektien näyttävyys, vitsien hauskuus ja näyttelijäsuoritusten luotettavuus eivät kuitenkaan täysin kykene peittämään elokuvan mustia aukkoja. Hetkittäin se uhkaa muuttua sarkastisten sisäpiiriviittausten ja kommervenkkien kavalkadiksi, johon on hankala suhtautua. Parhaimmillaan tarina kiitää eteenpäin villisti valon nopeudella ja tavoittaa kauniisti Adamsin omalaatuisen hengen – ja heikoimmillaan taas jämähtää paikalleen muuttuen haaleaksi kuin teenkorvike Arthurin tärisevässä kupissa. Näyttelijät, ilahduttavimpina Konttori-sarjasta tuttu Jaska Jokunen -näköispainos Martin Freeman sekä hätkähdyttävästi nuorta Debra Wingeriä muistuttava sisupussi Zooey Deschanel, tuntuvat olevan yhtaikaa innoissaan ja eksyksissä sinikankaiden viidakossa.
Vaan miten käsittämättömän tympeiltä George Lucasin sotaepookit tuntuvatkaan tämän riemullisen avaruusilottelun rinnalla! Douglas Adamsin kirjassa ja Garth Jenningsin elokuvassahan on kyse ennen kaikkea ihmisyydestä epätäydellisyyksineen ja säälittävyyksineen – ei mistään Elämää Suuremmasta, johon tosikkomaiset Tähtien sodat mahtipontisesti kurkottavat. Siksipä Linnunradan käsikirja liftareille on hupsuudessaan koskettava ja tunnistettavuudessaan hauska. Se on aikuisyleisöllekin sopiva lempeä satiiri meistä syrjäisen planeetan alkukantaisista, apinansukuisista olennoista, jotka pidämme digitaalikelloa varsin näppäränä keksintönä. No, toisaalta myös elämän, universumin ja kaiken muun tarkoituksesta. (Kaikkihan tietävät että vastaus on 42?)
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Buena Vista