Japani 2004. Ohjaus: Hayao Miyazaki. Käsikirjoitus: Hayao Miyazaki Diana Wynne Jonesin romaanin Howl´s Moving Castle (1986) pohjalta. Tuotanto: Studio Ghibli – Toshio Suzuki. Kuvaus: Atsushi Okui. Leikkaus: Takeshi Seyama. Suomenkielisen version ohjaus: Pekka Lehtosaari. Suomalaiset ääniroolit: Laura Malmivaara (Sofie), Veli Matti Ranta (Hauru), Rasmus Lehtosaari (Markl), Tuula Nyman (Turhatar), Outi Alanen (Rouva), Liisa Kuoppamäki (Suliman), Esa Saario (kertoja). Alkuperäiset ääniroolit: Chieko Baisho (Sophie), Takuya Kimura (Howl), Akihiro Miwa (Witch of the Waste), Tatsuya Gashuin (Calcifer), Ryunosuke Kamiki (Markl), Mitsunori Isaki (Servant), Yo Oizumi (Prince), Akio Otsuka (King of Ingary), Daijiro Harada (Heen), Haruko Kato (Madam Suliman). Kesto: 119 min.
Hayao Miyazakin, japanilaisen animen mestarin uusinta elokuvaa, Liikkuvaa linnaa, on odotettu kuin kuuta nousevaa. Miyazaki, jonka Henkien kätkemä (Spirited Away/Sen to Chihiro no kamikakushi, 2001) palkittiin parhaan animaatioelokuvan oscarilla, ei petä fanejaan tälläkään kertaa, vaikkei uutuus edeltäjiensä tasolle ylläkään.
Liikkuva linna (Hauru no ugoku shiro) on tarina sievästä Sofie-tyttösestä, jonka kateellinen velho Turhatar taikoo 90-vuotiaaksi mummoksi. Sofie on nimittäin tavannut salaperäisen taikurin, Haurun, joka asuu eriskummallisessa, vaeltavassa linnassa. Vanhukseksi muuttunut neito jättää kotinsa ja lähtee etsimään mystistä linnanherraa. Ehkäpä Hauru kykenee palauttamaan Sofien ennalleen? Linnan löydettyään tyttö astuu rohkeasti sen uumeniin. Tutustuttuaan herkän Haurun ohella linnan muihin asukkeihin, pontevaan Markliin ja liike-energiaa tuottavaan tulidemoniin, Calciferiin, Sofie pestautuu porukan taloudenhoitajaksi. Seikkailu voi alkaa.
Koska Liikkuvan linnan juonen selostaminen on paitsi mahdoton, myös banaali tehtävä, ei siitä sen enempää. Teatterin pimennosta ulos astuvat saattavat hyvinkin olla samaa mieltä näkemästään: Liikkuva linna on silmiähivelevän mielikuvituksellinen, mutta tarinansa puolesta jokseenkin käsittämätön. Miyazaki marssittaa valkokankaalle toinen toistaan herkullisempia hahmoja, joista ei voi olla pitämättä. Calcifer, Turhatar, Naurispää ja hinkuva koira varastavat kohtauksen jos toisenkin itse päähenkilöiden, Sofien ja Haurun, jäädessä sivustakatsojiksi. Sofie, jonka olemus muuttuu tilanteiden ja tunnetilojen mukaan, on enemmän tarkkailija kuin sankaritar. Chihiron veroiseksi toimijaksi hänestä ei ole. Omien demoniensa kanssa kamppaileva Hauru jää vielä etäisemmäksi henkilöksi. Muotoaan muuttavan nuorukaisen naiivi patetia tuntuu tarpeettoman melodramaattiselta.