Li Andersson: Hallitus paljasti tietämättömyytensä asumistuesta – vuokrat ovat nousseet niistä riippumatta

***

"Toinen ongelma on se, että mitä korkeammaksi vuokrat nousee, sitä pahemmaksi kannustinloukku muodostuu. Ja jos me korvaamme käytännössä sataprosenttisesti vuokran, se johtaa vääjäämättömästi vuokrien kasvuun, mikä on nähtävissä käyristä ja tilastoista."

Näin sanoi valtiovarainministeri Petteri Orpo eduskunnan kyselytunnilla 4. toukokuuta. Lausunnossa on peräti kaksi asiavirhettä.

Ensiksi Orpo toteaa, että asumistuki kattaisi vuokran sataprosenttisesti. Se ei ole totta. Käyrien ja tilastojen valossa myöskään väite asumistuen ja vuokratason yhteydestä ei pidä paikkaansa ministerin esittämällä tavalla.

Puoliväliriihessä hallitus teki kaksi yleistä asumistukea heikentävää päätöstä. Toinen niistä oli neliökohtainen vuokrakatto ja toinen indeksin heikentäminen. Asumistuki ei jatkossa seuraa vuokrahintoja, vaan vuokria hitaammin nousevaa elinkustannusindeksiä. Asumistuki siis jää entistä enemmän jälkeen vuokratasosta.

Hallituksen päättämät asumistuen heikennykset tulevat kohdistumaan pienituloisiin vuokralla asuviin. Siksi on hätkähdyttävää, että hallitus on päättänyt tuen leikkauksista näin hatarin tiedoin siitä, miten asumistuki toimii.

Asumistuki ei kata vuokraa kokonaan

Asumistuessa on sekä perusomavastuu että yläraja hyväksytyille asumismenoille. Perusomavastuun määrään vaikuttavat bruttotulot ja lasten lukumäärä. Pienituloisella, esimerkiksi työmarkkinatuella elävällä, perusomavastuuta ei ole lainkaan. Silloinkin asumistuki on enintään 80 prosenttia hyväksytyistä asumismenoista.

Hyväksyttyjen enimmäisasumismenojen taso riippuu kotikunnasta. Viime vuonna 70 prosentilla yleisen asumistuen saajista tämä niin sanottu normivuokra, jonka perusteella tuki lasketaan, oli pienempi kuin heidän todellinen vuokransa. Vuonna 2015 Kela kertoi asumistuen korvaavan keskimäärin 49 prosenttia todellisista asumismenoista.

Esimerkiksi Turussa yksinasuva pienituloinen, jolla ei ole perusomavastuuta ja jonka vuokra on 615 euroa kuussa, saa asumistukea 303 euroa.

Ollaan siis varsin kaukana ministeri Orpon väittämästä 100 prosentin korvaustasosta.

Asumistuen vaikutuksista vuokrien kehitykseen ei ole yksiselitteistä näyttöä

Sipilän hallituksen ministerit ovat toistuvasti sanoneet, että asumistuen korotukset menevät suoraan vuokriin ja että asumistuen leikkaaminen olisi täten tehokas keino hillitä vuokrien nousua.

Vaikka olen kuullut väitteen asumistuesta ”vuokrankorotusautomaattina” lukemattomia kertoja, en ole ikinä kuullut hallituksen edustajien kertovan, mihin tutkimukseen heidän näkemyksensä perustuu.

Jotain osviittaa voinee kuitenkin löytää valtioneuvoston taustaselvityksistä, joihin hallituksen kehysriihipäätökset ministeri Orpon mukaan “osittain” perustuvat.

Valtioneuvoston asettama ”kannustinloukkutyöryhmä” julkaisi raporttinsa 3. maaliskuuta 2017. Raportin liitteessä todetaan asumisen tukien ja vuokrien tason välillä olevan kytkös. Tässä yhteydessä viitataan kahteen lähteeseen.

Ensimmäinen niistä on professori Matti Virénin vuonna 2013 julkaisema artikkeli, jonka mukaan ”noin 33 %:a asumisen tuesta siirtyy vuokriin”. Virénin ekonometrisen tarkastelun aineistona olivat Kelan yleiset asumistukimenot vuosina 2000–2008.

Ratkaisuksi asumistukien ja vuokrien kohoavan kehän ongelmaan Virén esittää omavastuuosuuden kasvattamista tai asumistuen indeksikorotusjärjestelmän muuttamista.

Toinen viite on hieman epämääräisempi.

Raportissa todetaan: ”Hallituksen esityksen 155/2005 taustalla oleva selvitys tukee käsitystä [vuokrankorotusautomaatista]. Esityksessä todetaan, että ’Seurantaselvityksen mukaan yli puolet selvityskuntien sosiaalityöntekijöistä oli sitä mieltä, että omavastuun käyttöönotto oli vaikuttanut halvempaan asuntoon muuttamiseen.’”

Vilkaisin kyseistä vuoden 2005 lakiesitystä, jonka nojalla toimeentulotuesta poistettiin asumismenojen omavastuuosuus. (Lakiesityksen mukaan omavastuuosuus ei ollut tavoitellulla tavalla rajoittanut asumiskustannusten nousua, mutta se oli sen sijaan vaikeuttanut etenkin suurempien asuinkustannusten alueilla asuvien toimeentulotuen saajien mahdollisuuksia selviytyä muista välttämättömistä menoistaan.)

Yläpuolella mainittu, VM:n raportissa osittain siteerattu tekstipätkä kuuluu itse asiassa kokonaisuudessaan näin:

”Seurantaselvityksen mukaan yli puolet selvityskuntien sosiaalityöntekijöistä oli sitä mieltä, että omavastuun käyttöönotto oli vaikuttanut halvempaan asuntoon muuttamiseen. Toisaalta enemmistö sosiaalityöntekijöistä (67 %) katsoi, että omavastuu oli lisännyt vuokrarästejä. Sosiaalityöntekijöistä 43 % oli sitä mieltä, että omavastuu oli lisännyt häätöjä ainakin jossain määrin.”

Hieman myöhemmin lakiesityksessä todetaan: ”Usein asiakkaalla ei myöskään paikkakunnan suppean asuntotarjonnan vuoksi ole tosiasiallista mahdollisuutta muuttaa edullisempaan asuntoon.”

Tämän 12 vuoden takaisen toimeentulotukiselvityksen yhteys tämän päivän yleistä asumistukea koskevaan keskusteluun ei ole ihan yksioikoinen, mutta sikäli kun siitä voi jotain päätellä, niin jo tuolloin oli selvää, että asumistuen liiallinen rajoittaminen aiheutti pienituloisille vaikeuksia ja että kohtuuhintaisten asuntojen puute oli suuri ongelma.

Vuokrat ovat nousseet asumistuesta riippumatta

Asumistuen kasvun ja vuokrien yhteydestä on toisenlaisiakin analyysejä kuin VM:n ja ministerien esittämä.

Kelan johtavan tutkijan Pertti Honkasen mukaan asumistukimenojen kasvu johtuu ennen kaikkea siitä, että asumistukea saa entistä useampi. Tähän puolestaan syynä on perusturvalla elävien työttömien määrän kasvu.

Honkanen kirjoittaa:

”Yksinkertaisten päätelmien torjumiseksi on hyvä huomata, että asumistuessa huomioon otettava asumismeno on tarkkaan rajattu eri asumistukilaeissa. Valtaosalla asumistuen saajista todellinen asumismeno ylittää tämän niin sanotun normivuokran, joka vaihtelee tukijärjestelmän, kuntaryhmän ja perheen koon mukaan. - -

Esimerkiksi Helsingissä yhden hengen kotitalouksissa normin ylitti 78 prosenttia asumistuen saajista. Heillä niin sanottu normivuokra on 508 euroa kuukaudessa. Vuokranantajat eivät useimmissa tapauksissa tyydy tällaiseen vuokraan edes pienissä yhden hengen asunnoissa. - -

Voidaan myös tarkkailla tilanteita, joissa asumistuen normivuokria ei ole korotettu. 1990-luvulla oli melko pitkäkin tällainen jakso, mutta vuokrat nousivat silti tuntuvasti.

Vuosina 2003 ja 2004 yleisen asumistuen vuokranormeja ei korotettu, mutta vuokrat nousivat silloinkin kuluttajahintoja nopeammin. Viime vuonna sekä yleisen asumistuen että eläkkeensaajien asumistuen perusteet olivat jäädytettyinä (ja eräiltä osin indeksialennuksen kohteena) – mutta vuokrat nousivat Tilastokeskuksen uusimman vuositilaston mukaan keskimäärin 2,2 prosenttia, kun taas kuluttajahintojen yleinen nousu jäi 0,4 prosenttiin.”

Honkanen antaa esimerkin myös opintotuen asumislisästä (jonka Sipilän hallitus on sittemmin lakkauttanut ja siirtänyt opiskelijat yleisen asumistuen piiriin).

Opintuen asumislisän perusteita ei ole muutettu vuoden 2005 jälkeen, vaan huomioon otettava enimmäisvuokra on siitä asti ollut 252 euroa kuussa. Tammikuusta 2011 tammikuuhun 2017 asumislisää saavien keskimääräinen asumismeno nousi noin 20 prosenttia, mikä ylitti selvästi kuluttajahintojen seitsemän prosentin kasvun.

”Opintotuen asumislisän tason jäädyttäminen ei ole säästänyt opiskelijoita vuokrankorotuksilta, jotka ovat olleet samaa suuruusluokkaa kuin yleinen vuokrakehitys. Myöskään se, että ainakin noin neljännes opiskelijoita asuu opiskelija-asuntoloissa, ei ole hillinnyt vuokrien nousua. Voisi olettaa, että vuokranantajat useimmiten tietävät, että opiskelijoiden asumistuki ei ole noussut”, Honkanen kirjoittaa.

Tämän tarkastelun perusteella hän tekee uskottavalta vaikuttavan johtopäätöksen:

”Näin ollen on paljon syytä epäillä väitettä, että asumistuet ovat keskeinen vuokrien nousun syy.”

Ratkaisu on kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan lisääminen

Hallituksen päättämät tuen heikennykset tulevat nyt kohdistumaan pienituloisiin vuokra-asujiin. Toimeentulotukia tarvitaan taas lisää asumismenojen kattamiseen, ja pienituloisten asema vaikeutuu.

Inhimillisempi ja huomattavasti tehokkaampi keino puuttua ylikorkeisiin vuokriin olisi kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon merkittävä lisääminen sekä vuokrankorotuksia hillitsevien toimenpiteiden selvittäminen.