Pohjoismaisten hiihtolajien maailmancupit on tältä kaudelta käyty. Suomalaisten suoritukset olivat vuoden takaiseen Sotshin olympiamenestykseen verrattuna varsin vaatimattomia.
Toki suuri syy oli siinä, että Sotshin hiihtolajeissa lajivalikoima oli suomalaisittain otollisempi, kun meikäläisten päämatkoja hiihdettiin perinteisellä. Tämä näkyi MM-kilpailuissa etenkin parisprinteissä.
Maastohiihdon miesten maailmancupissa Matti Heikkinen oli parhaana suomalaisena 20:s, Sami Jauhojärvi 36:s ja Iivo Niskanen 40:s. Naisten puolella Kerttu Niskanen oli 14:s, Anne Kyllönen 20:s ja Krista Pärmäkoski 24:s. Vuosi sitten naisten puolella kolme suomalaista oli 11 parhaan joukossa, niin myös sitä edellisellä kaudella. Mikä tökkii?
Mäkihypyssä Lauri Asikainen oli cupin 30:s, Jarkko Määttä 32:s. Naisten puolella Julia Kykkänen oli 24:s. Vuosi sitten Kykkänen oli yhdeksäs ja miesten paras Anssi Koivuranta 19:s. Yhdistetyn puolella Ilkka Herolan kausi oli sekin hankala. Vuosi sitten hän oli cupissa 22:s ja parhaissa yksittäisissä kilpailuissa sijoilla 4, 10, 11 ja 13. Tällä kaudella Herolan kokonaissijoitus parani 17:nneksi, mutta parhaat yksittäiset sijat olivat 9, 11, 11 ja 11. Se oli pieni pettymys, koska viime kausi päättyi Oslossa hienosti nelossijaan ja tämän kauden piti olla se lopullinen läpimurto. Toiseksi paras suomalainen löytyy tällä kaudella sijalta 57 (Jim Härtull) ja viime kaudelta 46 (Eetu Vähäsöyrinki). Vielä viime kaudella Herolan takana muut suomalaiset keräsivät 57 maailmancupin pistettä, tällä kaudella niitä tuli enää 19.
Mäkäräisen takana iso kuilu
Sekoitetaan samaan pakkaan vielä ampumahiihto. Miesten maailmancupissa Ahti Toivanen oli ainoa pisteille päässyt: kolme pinnaa oikeutti sijaan 88. Vuosi sitten Jarkko Kauppinen keräsi 31 pistettä ja Olli Hiidensalo 11. Jos jätetään lajia lähes yksin Suomessa kannatellut Kaisa Mäkäräinen laskuista, naisissa tällä kaudella Mari Laukkanen oli cupin 36:s 213 pisteellä, muut eivät pisteitä keränneet. Vuotta aikaisemmin Laukkasen sija oli 42 ja pistesaldo 161. Tuolloinkaan muut suomalaiset eivät pisteille päässeet. Edellisen kerran joku muu kuin Mäkäräinen tai Laukkanen hiihti maailmancupin pisteille kaudelle 2008/2009, kun Teija Lehtimäki otti yhteensä yhdeksän pistettä. Tilastot ovat karmaisevia.
Mitä oikein on tapahtunut? Toki resurssit ovat vähentyneet lajissa kuin lajissa, mutta silti nämä lukemat ovat aika murheellisia. Vielä surullisempaa on, että nykyisen kärkikaartin takaa ei ole juuri tulossa nuoria superlahjakkuuksia, jotka olisivat jo kolkuttelemassa maajoukkueen portteja. Paradoksaalista sinänsä, että tässä mielessä parhaat näkymät on mäkihypyssä, missä nuori kaarti Niko Kytösahon johdolla alkaa olla jo hyvinkin MC-tasoa. Maastohiihdossa ja ampumahiihdossa tilanne on kehnoin.
Karu todellisuus
Maastohiihdon tilanteen karuus konkretisoituu parhaiten SM-kilpailuissa. Maajoukkueurheilijat ovat käytännössä valovuoden kaikkia muita edellä. Tämä johtuu pääosin siitä, että heidän leirityksensä ja kalustonsa on muihin verrattuna täysin eri tasolla. Se ei kuitenkaan selitä kaikkea.
Nuorten (alle 20-vuotiaiden) MM-kilpailuissa Kazakstanissa helmikuussa Suomi oli naisten viestissä yhdeksäs, miehissä sentään neljäs. Henkilökohtaisissa lajeissa parhaat tulokset tulivat sprintistä: Lauri Vuorinen oli kuudes ja Lauri Lepistö yhdeksäs. Normaalimatkoilla paras sijoitus oli Johanna Matintalon 16:s skiathlonissa sekä Joni Mäen 20:s 10 kilometrin vapaalla. Muita sijoja 20 parhaan joukkoon ei irronnut. Vuotta aiemmin Joni Mäki oli sprintin kolmas ja Lauri Vuorinen neljäs. Joonas Sarkkinen oli normaalimatkojen paras 15:s, naisten puolella Elsa Airaksinen 10:s ja Katri Lylynperä 16:s.
Yksikään näistä urheilijoista ei ole vielä lähelläkään aikuisten maajoukkuetasoa. Lylynperän parhaat MC-sijoitukset ovat perinteiseltä kympiltä Rukalta ja Lahdesta, 42 ja 47. Molemmissa kilpailuissa hän jäi kärjelle yli kolme minuuttia. Rukalla Matintalo oli 70:s, ero kärkeen 4.20. Joni Mäen paras sija maailmancupissa on sprintin 61:s Rukalla. Joonas Sarkkinen, Lauri Lepistö ja Elsa Airaksinen eivät ole tällä kaudella maailmancupeihin mukaan päässeet. Lähimmäksi kärkeä on päässyt Lauri Vuorinen, joka oli Lahden MC-sprintissä 35:s.
Kadonneiden suuri joukko
Toki kaikki nämä hiihtäjät ovat vasta 20 ikävuoden nurkilla, joten sikäli MC-vertailu on hiukan epäreilu. Silti se kertoo mielestäni hyvin konkreettisesti, kuinka kaukana vaikkapa aikuisten arvokisojen TOP20 tasosta mennään. Eroa kurottavaksi on paljon, eikä se käy vuodessa tai kahdessa. Ja aika huolestuttava piirre on sekin, että juniorien MM-kisoissa Suomen viestijoukkeuissa 2010-luvulla hiihtäneistä ainoastaan Iivo Niskanen, Krista Pärmäkoski ja Perttu Hyvärinen ovat nousseet maajoukkuetasolle.
Vielä paremman vertailun saa, kun tarkastelee juniorien MM-kilpailujen kaikkia suomalaisia viestihiihtäjiä vuosilta 2007-2013.Tämän aikajakson hiihtäjien pitäisi olla nyt parhaimmillaan. Yhteensä näissä viesteissä on hiihtänyt 21 miestä ja 16 naista. Miehistä maajoukkuetasolle on noussut kuusi hiihtäjää, naisista vain neljä. Loput 27 ovat kadonneet kuka minnekin. Onnistumisprosentti on kovin pieni. Uskoisin, että lajissa kuin lajissa tämä on se suurin kehityshaaste. Kuinka saadaan pienennettyä kuilua maajoukkueurheilijoiden ja muiden välillä. Ja kuinka nuorten arvokisakävijöistä ja –menestyjistä saadaan jalostettua yhä useampi myös hyvälle aikuisten tasolle.
Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä