Leijonissa MM-valokeilaan astuu uusi tuttavuus – ylivoima-aseeksi kaavaillun liigapelaajan taidot punnitaan: "Tulee MM-kisoissa varmasti haastamaan"
3:36Tämä kuvio nähtiin SM-liigassa useaan otteeseen: Petri Kontiola tarjoilee namupassin ja Jere Innala lataa viivyttelemättä kiekon pussiin.AFP / Lehtikuva
Leijonien tämän kevään MM-joukkueessa nähdään kaksi pienikokoista HPK-hyökkääjää, jotka pelaajina kuitenkin hyvin erilaisia keskenään. Kerhon mestaruuteen vuonna 2019 valmentanut Antti Pennanen tuntee hyvin Jere Innalan ja Valtteri Puustisen.
Petri Kontiola tarjoilee ja Jere Innala ampuu. Tämä kuvio toistui SM-liigakauden aikana HPK:n ylivoimakuvioissa moneen kertaan tuloksekkaasti. Nyt kaksikkoa sovitetaan Leijonien MM-joukkueessa yhteen Iiro Pakarisen kanssa tulosta tekevään yksikköön.
C-juniorina Hämeenlinnaan saapunut Innala, 23, siirtyy ensi kaudeksi HIFK:n paitaan. Lyhyellä mailalla terävästi suoraan syötöstä laukova laitahyökkääjä pääsee kunnon testiin kansainvälisellä tasolla.
HPK:n Suomen mestaruuteen kaksi vuotta sitten valmentanut Antti Pennanen tietää, mitkä ovat Innalan suurimmat avut MM-joukkueelle.
– Hänellä on hyvä kyky ampua suoraan syötöstä huonommistakin asennoista. Kaikki Liigaa seuranneet ovat varmasti nähneet sen, kun Kontiola syöttää ja Innala laukoo suoraan syötöstä, Pennanen sanoo.
– Tietenkin Jere pystyisi olemaan vieläkin tehokkaampi. Hänhän myös hukkaa paljon paikkoja, valmentaja lisää.
Innala oli yksi helmikuun Ruotsin EHT-turnauksen korona-altistuksen takia pitkään sivussa olleista pelaajista. Hänen pelitaukonsa venähti SM-liigassa lopulta kuukauden mittaiseksi. Maaleja syntyi runkosarjassa 20, joista peräti puolet ylivoimalla.
Innala pysyy kiekossa, mutta riittääkö pelinopeus?
Pennanen haluaa nähdä, miten Innala pystyy vastaamaan kansainvälisissä peleissä käytössä olevan ajan ja tilan vähenemiseen. Luistelijana Innala on erinomainen, mutta kiekon kanssa on oltava myös nopea ja päättäväinen.
– Se on sellainen asia, joka tulee MM-kisoissa varmasti haastamaan.
– Pitää pystyä paineen alla syöttämään, koska hän ei pysty siellä enää ratkomaan kulmapelejä oman liikkeensä avulla. Siellä on isompia vastustajia ja sen takia niitä tilanteita pitää pystyä ratkomaan entistä enemmän yhdessä, Pennanen analysoi.
HPK:n kultakaudella 24 maalia iskenyt Innala oli Pennaselle arvokas myös toisella tavalla.
– Hän pysyi niin paljon kiekossa, että antoi meille aina mahdollisuuden pelata kiekon kanssa. Jere pystyi myös hankkimaan paljon jäähyjä. Hän taisi olla silloin eniten SM-liigassa rikottu pelaaja, Pennanen muistelee.
Jere Innala nousi MM-kandidaatiksi Ruotsin EHT-turnauksessa, jossa saatu korona-altistuminen teki hänelle pitkän pelitauon.AFP / Lehtikuva
Puustinen tarvitsee kamppailuvoimaa
Toinen Pennaselle HPK-ajoilta tuttu peluri odottelee todennäköisesti pelivuoroaan vielä lauantain USA-ottelun ajan. Sekä Innala että Valtteri Puustinen ovat kumpikin alle 180-senttisiä laitahyökkääjiä, mutta hyvin erityyppisiä.
Siinä missä Innala on jaloistaan vahva kamppailupelaaja, joka kaipaisi nopeampaa ratkaisukykyä, 21-vuotias Puustinen taas on pelinäkemykseltään loistava pelaaja, jonka kamppailukyky joutuu MM-kisoissa kovaan testiin.
– Hänessä kiteytyy se, että joskus itse kukin on väärinymmärtänyt taidon. Tekniikkaharjoittelu on eri asia, Pennanen aloittaa.
– Taito on minulle viime kädessä vuorovaikutusta pelin kanssa. ”Pudella” on siinä erinomaiset taidot. Se on syntynyt varmasti vankan pelipohjan kautta. Heti kun aletaan pelata, Pude innostuu.
– Seuraava testi on parantaa luonnetta kamppailla ja olla vielä vahvempi niissä. Uskon, että pelinopeus riittää jo kansainvälisiin peleihin, mutta riittääkö kamppailu? Sen me näemme toivottavasti vähän ajan päästä, Pennanen arvioi.
HPK:n kahden vuoden takaiseen kultajoukkueeseen Puustinen nousi kesken kauden vietettyään välissä aika A-junioreissa. Jo ennen vuodenvaihteen nuorten MM-kisoja oli kuitenkin selvää, että hän tulee jatkamaan miesten joukkueessa kauden edetessä.
MM-kulta vain lisäsi itseluottamusta. Kevään pudotuspeleissä hän ylsi lopulta suurtekoihin ollessaan järjestämässä seitsemännessä finaaliottelussa Kerhon 1–1-tasoitusta Oulun Kärppien vieraana. Syöttö lähti hänen ollessaan jo kaatumassa jään pintaan – suoraan lapaan.
– Varmasti HPK-fanit muistavat ikuisesti hänen syöttönsä seitsemännessä pelissä Arto Laatikaisen maaliin. Se oli huikea suoritus ja vielä hyviä pelaajia vastaan. Taisi olla Jani Hakanpää, joka häntä siinä hetkessä puolusti. Siihen maaliin kiteytyy taito, Pennanen kehuu.
Valtteri Puustinen oli Hämeenlinnaan tullessaan valmis peluri, mutta hänestä piti tehdä myös urheilija.Mikko Lieri / All Over Press
Kuopiosta C-juniori-ikäisenä muuttaneesta Puustisesta leivottiin Hämeenlinnassa ammattiurheilija. Aivan käden käänteessä se ei tosin käynyt.
– Urheilijaksi kasvaminen oli hänelle varmasti isoin haaste, jonka kanssa hän alkoi Hämeenlinnan vuosina tekemään töitä. Hänen kasvuaan on ollut tukemassa moni valmentaja, A-junioreissa Matti Tiilikainen ja (liigajoukkueessa) Timo Turunen myös vahvasti.
– Pelurimaisuus oli hänessä olemassa, mutta sitten piti saada vielä urheilullisuus mukaan. Hän on saanut tehdä ravintopäiväkirjoja, ja hänen palautumistaan on mitattu. Paljon puhutaan sisäisestä motivaation lähteestä, mutta tarvitaan myös ulkoista vaatimustasoa, Pennanen sanoo.
