Leijonat meinaa menettää yhden ison etulyöntiasemansa – muut ovat lähteneet kirimään suomalaisia kiinni

Mitä tarkoittaa nykypäivän jääkiekossa termi ”toisen erän pelaaminen”? Miksi se nostaa päätään erityisesti kevään MM-kisoissa? Kyseisestä osa-alueesta on tullut Leijonille pienimuotoinen kynnyskysymys. Taustalta löytyy käänne: Suomi meinaa menettää etulyöntiasemansa.

Taktiset elementit ja taktiset ulottuvuudet kuuluvat vahvasti nykypäivän suomalaiseen jääkiekkokeskusteluun. Peliä puretaan atomeiksi ja sen vivahteita analysoidaan eri kulmista katsottuna. Käydään läpi kenttätasapainoa, hyökkäyspelin rakennevaiheita, karvaamista, puolustuspään puolustuspeliä eli PAPPia ja niin edelleen. Suomi on loistanut taktisella puolella ja joukkuepelaamisessa jo pidemmän tovin ajan.

Jos joskus Suomi on päässyt yllättämään vastustajansa, samaa ei voi sanoa enää. Leijonien osaaminen on pistetty merkille muissa maissa.

Yksi konkreettinen esimerkki löytyy pelin osa-alueesta, jolla on yllättävän kova painoarvo nykypäivän jääkiekossa.

Toisen erän pelaaminen.

Mutta mistä nyt oikein puhutaan? Leijonien apuvalmentaja ja SHL-seura Brynäsin päävalmentaja Mikko Manner avaa termiä.

– Puhutaan siitä, miten peli on erilaista kuin ensimmäisessä ja kolmannessa erässä. Kaiken takana on erilainen vaihtoväli. Isossa kuvassa ihmiset eivät välttämättä tajua sitä, että pelin henki muuttuu. Toisessa erässä pitää ottaa tiettyjä asioita enemmän huomioon, Manner käy läpi MTV Urheilulle.

– Konkretian tasolla se tarkoittaa sitä, että toisessa erässä hyökkääjien ja pakkien on vaikeampi pelata samaa hyökkäysrytmiä, kun kiekko on keskialueella. Sieltä tulee vanhaa tai tuoretta hyökkääjää kentälle ja silloin pakkien pitäisi olla niin sanotusti nopeassa moodissa, jotta vastustaja ei pystyisi vaihtamaan. Silloin pystyttäisiin ylläpitämään painetta heidän alueellaan. Näissä tilanteissa viisikko saattaa venyä. Helposti käy myös niin, että jos pakit ovat olleet pitkään jäällä, he jäävät pitämään kiekkoa, kun taas peli pyytäisi nopeampaa rytmiä, Manner avaa termiin liittyviä kynnyskysymyksiä.

Lyhyemmän vaihtovälin myötä hyökkäävä joukkue pystyy helpommin vaihtamaan viisikon jäseniä ja pitämään täten paineen hyökkäysalueella. Se, miten kyseistä kierrettä estetään ja miten paine saataisiin siirtymään toiseen päähän, ovat niitä kysymyksiä, joiden kanssa Leijonien valmentajat ovat saaneet jumppailla MM-kisojen alla.

Negatiivisista tuloksista kipupisteitä

Tämä siksi, koska Leijonien toisen erän pelaaminen oli heikkoa MM-kisoja edeltäneissä valmistavissa otteluissa. Suomen joukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen on puhunut avoimesti siitä, että Leijonien valmennuksen pitää pohtia aihetta ja sitä, millä toisen erän pelaamista saataisiin paremmaksi.

Mannerin mukaan taustalla on käynyt selkeä käänne.

– Tuntuu siltä, että vastustajat ovat kehittyneet siinä (toisen erän pelaamisessa). Ennen Suomi piti siitä hyvää huolta, ja sitä kautta oli helpompi pelata. Nyt kaikki osaavat sen ja haaste on kovempi, Manner avaa.

Toisen erän pelaaminen korostuu MM-kisoissa, pienten marginaalien turnauksessa. Yhdellä pienelläkin pelillisellä etulyöntiasemalla voi olla valtava merkitys isossa kuvassa.

Miten aihetta, eli toisen erän pelaamista on käyty läpi valmentajien kesken?

– On puhuttu siitä, että miten löytäisimme hyvää tasapainoa, jotta kaikki pystyisivät pelaamaan samaa peliä. Esimerkiksi jos vastustajalla on kiekko ja ei aivan pystytä karvaamaan – silloin meinaa tulla sellaista välimallin karvaamista, mitä pitäisi välttää. Silloin pitäisi pelata matalaa träppiä ja sitä kautta vahvaa puolustuspeliä. Olemme pyrkineet löytämään pakeille ja hyökkääjille samaa rytmiä keskialueella pelatessa. Ja toinen juttu on se, kun vastustaja lyö kiekkoa meidän päätyymme. Silloin hyökkääjien pitäisi mennä nopeasti lähelle tarjoamaan syöttösuuntia ja tukea. Monesti siinä meinaa käydä niin, että hyökkääjät jäävät vähän roikkumaan keskialueelle. Haemme sitä, että pystyisimme ohjaamaan pelin rytmiä, Manner avaa.

– Koutsit ovat keskenään jutelleet tuosta ja Jukka (Jalonen) käy pelipalaverissa sitä läpi pelaajien kanssa. Yritetään kehittyä tuossa turnauksen aikana, niin kuin muutenkin, Manner jatkaa.

Leijonat lähtee turnaukseen tilanteesta, jossa se on hävinnyt neljä peliä putkeen. Leijonat ei ole pelillisessä kriisissä, mutta negatiiviset tulokset ovat aiheuttaneet syvällistä itsepohdiskelua.

– Tulokset ovat antaneet huomioita siitä, että miten vastustajien peli kehittyy suhteessa meihin. Me taas voimme tuoda heidän pelaamisestaan omia mausteita meidän peliimme. Tappioita pitää tulla, jotta pystyy löytämään ne oman pelin kipupisteet, Manner näkee.

– Saimme hyvää materiaalia EHT-peleistä – ne antavat lähtölaukauksen tälle turnaukselle. Selvää on se, että pelin evoluutio kehittyy ja se, missä olimme aiemmin vahvoja, sitä näkee myös muilla, Manner summaa.