Lauri Karhuvaara ja Katja Kannonlahti herättelivät suomalaisia uuteen päivään vuosien ajan – kertovat nyt, mikä oli Huomenta Suomi -yhteistyön tärkein perusta

6:41
Katso videolta: Katja Kannonlahti ja Lauri Karhuvaara kertovat ikimuistoisimmista haastatteluistaan – yksi nimi saa molemmat purskahtamaan nauruun

Huomenta Suomi -ohjelman juontajina tunnetut Lauri Karhuvaara ja Katja Kannonlahti painottavat juontajakemian olevan yksi tärkeimmistä perustoista sille, että haastattelusta tulee onnistunut.

Lauri Karhuvaara ja Katja Kannonlahti tuntevat toisensa hyvin. Kaksikko herätteli suomalaiset uuteen aamuun vuosien ajan istuessaan Huomenta Suomi -ohjelman sohvilla sen juontajina. Karhuvaara aloitti Huomenta Suomen juontajana vuonna 1990, Kannonlahti vuonna 2002. 

Kannonlahti lopetti työt MTV Uutisilla 2012, Karhuvaara 2016. He eivät ole nähneet toisiaan aikoihin, mutta istuvat vierekkäin eräänä loppusyksyisenä päivänä Ilmalan Pöllölaaksossa, kuin eivät olisi koskaan lähtenetkään.

Kaksikko on ensin yhtä mieltä siitä, että edellinen tapaaminen oli vuonna 2012, kunnes Karhuvaara muistaa, että he näkivätkin toisensa joitakin vuosia sitten Porissa SuomiAreena-tapahtumassa, jossa he olivat kumpikin töissä. 

Yksi asia ei ole Kannonlahden mukaan muuttunut mihinkään, ja se on Karhuvaaran veitsenterävä muisti. 

– Olihan tällaisen kollegan kanssa hurjan hienoa tehdä töitä. Molemmat valmistautuivat tavallaan, mutta Laurilla on aina faktat ja päivämäärät selkäytimessä, että se homma menikin muuten näin, Kannonlahti toteaa. 

Kumpikin muistelee yhteistä työtaivaltaan mielellään. Karhuvaaran mukaan yksi keskeisimmistä elementeistä parijuontamisessa on se, että kumpikin on tilanteessa oma itsensä, mutta toista ja toisen työtä arvostaen. Se toteutui, kun hän ja Kannonlahti työskentelivät yhdessä.

– Ennen kaikkea, että siinä on se aitous eikä se ole kauhea kilpailutilanne. Antaa toiselle arvoa ja suunvuoron silloin, kun se toiselle kuuluu, Karhuvaara täsmentää. 

Satojen yhteisten televisiokameroiden edessä vietettyjen työtuntien myötä alkoi oppia tunnistamaan toisen ajatukset ja tunnetilat hyvinkin pienistä merkeistä. 

– Ja siinähän on pakko, koska et voi suoraan sanoa, koska olet suorassa lähetyksessä ja siinä on haastateltava. Niin sitten pitää pystyä myös vinkkaamaan kollegalle, että nyt ajattelin tällaista tai seuraavaksi minulla olisi nyt tämä ässä hihassa tähän kohtaan, Kannonlahti kertaa. 

– Sitten kun oppii tuntemaan toisen, niin yleensä haastattelun lopputulos on kuitenkin parempi, Kannonlahti täsmentää.

Karhuvaara komppaa vieressä. Ehdottoman tärkeää on hänen mukaansa se, että kun näkee toisella olevan vauhti päällä haastattelussa ja ehdoton jatkokysymys mielessä, ei saa missään nimessä keskeyttää ja mennä väliin. 

– Annat toisen jatkaa ja vetää se täysillä loppuun. Sitä oppi myös huomaamaan, että kun ei ole kuvissa, niin pystyi tekemään jonkun ihan pienen napautuksen tai muun eleen toiselle. 

Asia, joka Karhuvaaran mukaan tuli myös aina muistaa haastatteluja tehdessä aiheesta riippumatta, että vastassa pöydän toisella puolella oli aina ihminen. 

– Haastattelet ihmistä, etkä jotain konetta tai etäistä tahoa, joka on ikään kuin vihollisesi. Ei, hän on kanssaihminen, jolla on tunteet ja jota pitää arvostaa. Tottakai asiat asioina, mutta se oli mielestäni todella keskeinen arvo. 

Vanhat tavat pysyvät tiukassa

Toinen tapa, minkä Karhuvaara varsinkin oppi silloin kun haastattelun aikana hän ei näkynyt televisiossa, oli käyttää nämä lyhyet hetket tärkeään asiaan: puuteroimiseen.

Tuohon aikaan studioissa ei ollut käytössä LED-valoja, vaan voimakas valaistus pöhötti myös studion lämpötilaa tehokkaasti ylöspäin. Kannonlahtikin kertoo muistaa yhä erittäin elävästi tavan, jolla Karhuvaara nojasi kummallekin puolelle tuolissaan etsiessään puuteria taskuistaan. 

Studiossa oli kuuma ja puuterille todella oli tarvetta. Tapa iskostui Karhuvaaraan voimakkaasti – kerran hän jopa löysi itsensä puuteroimasta yllättäen Stockmannin hississä, joka huvitti myös kanssamatkustajia. 

– Olin tavaratalossa lähetyksen jälkeen iltapäivällä, menin hissiin ja siellä oli peili. Muistan kun ihmiset alkoivat hymyillä ja vähän naureskella, koska menin siihen peilin eteen, otin taskusta puuterin ja aloin puuteroimaan. Muut siinä sitten naureskelivat, että oikein siistiltä näyttää, oikein nätti poika on, Karhuvaara muistelee. 

– Oliko neljännen aamuvuoron jälkeen, Kannonlahti tiedustelee vierestä. 

– Oli neljännen aamuvuoron jälkeen. Maskeeraajat sanoivatkin, että kuulun varmasti siihen suomalaismiesten joukkoon, jotka kuluttavat vuodessa eniten puuteria. Kyllä joo, sitä meni, Karhuvaara summaa. 

MTV Uutiset muuttaa uusiin tiloihin ensi vuonna ja vanha Pöllölaakso jää taakse.

Mitä tapahtui Pöllölaaksossa? -juttusarja kerää vanhan rakennuksen hurjimmat ja hulvattomimmat muistot yhteen. Sarja katsottavissa MTV Katsomossa.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja