Lastensuojelun tarve vaihtelee Suomessa suuresti alueittain. Joissakin kunnissa lastensuojelua ei tarvita juuri ollenkaan, kun taas toisaallalähes 20 prosenttia lapsista tarvitsee yhteiskunnan apua.
MTV Uutiset perkasi Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tuoreimman lastensuojelutilaston. Sen mukaan Suomessa on kymmeniä kuntia (37), joissa vähintään kymmenen prosenttia kunnan lapsista on lastensuojelun asiakkaita.
Suurimmillaan luku on noin 18 prosenttia. Kuntaliiton mukaan keskeisin ongelma on se, että lastensuojelun asiakkaiden on vaikea saada mielenterveyden palveluita.
Erot kuntien välillä ovat melkoiset. Suomesta löytyy kuntia, joissa lastensuojelun asiakkaita ei käytännössä ole ja sitten on Lumijoki, jossa liki joka viides kunnan lapsi on lastensuojelun asiakas.
Lumijoki ja muut pienet kunnat saavat kuitenkin lähinnä kehuja.
– Pienten kuntien osalta taustalla on huolellisuus. Jokainen lastensuojeluilmoitus selvitetään ja sitä kautta selvityksen aikainen asiakkuus syntyy, kommentoi tulosta Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen.
Puustinen-Korhonen epäilee, että isompien, useamman kymmenentuhannen asukkaan kuntien kohdalla palvelujärjestelmän toimivuudessa on suuria ongelmia.
Lumijoen suuria lukuja lasten suojelun tarpeesta kunnan perusturvajohtaja Marja-Leena Lehtopuu arvioi seuraavasti.
– Jos asiakkuuksia on avattu matalalla kynnyksellä esimerkiksi ennaltaehkäisevien perhepalveluiden puutteen takia tai muusta syystä, katson, että se on lasten kannalta pelkästään vain hyvä asia. Tukea on organisoitu varhaisvaiheessa, ja asiakkuus on voinut päättyä lyhyenkin ajan sisällä.
Asiantuntija kiinnittäisi huomion suurempii kaupunkeihin, muun muassa kaupunkeihin nimeltä Vantaa, Jyväskylä, Hämeenlinna ja Kuopio.
Näissä kaikissa lastensuojelun piirissä on yli kymmenen prosenttia lapsista. Keskikokoisista kaupungeista mukaan mahtuu muun muassa Imatra, Varkaus ja Äänekoski.
Kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ei ollut lainkaan 16 kunnassa. Ne ovat Brändö, Eckerö, Enontekiö, Halsua, Hammarland, Kaskinen, Kumlinge, Kökar, Lestijärvi, Lumparland, Merijärvi, Oripää, Pelkosenniemi, Sottunga, Utsjoki ja Vesanto.
– Pienessä kunnassa kuntalaiset ja heidän lapsensa tunnetaan, joten päivähoidossa ja koulussa pystytään puuttumaan ajoissa lasten ongelmiin yhteistyössä vanhempien kanssa. Näin lastensuojelua tarvitaan harvemmin, kertoo Pelkosenniemen sosiaalisihteeri Kari Hyötylä.
– Terveydenhoitajat, opettajat, päivähoidon henkilöstö sekä sosiaalitoimiston väki on pitkäaikaista, sitoutunutta, työstä innostunutta ja jatkuvasti työssään kehittyvää ja kouluttautuvaa. Tietysti asiakasmäärätkin ovat pieniä henkilöstöä kohti, kertoo sosiaalisihteeri Annikki Kallioniemi Enontekiöltä.
Lastensuojelun avohuollon tilasto-osaan vastattiin kaikista kunnista.
THL:n kunnilta saamien tietojen mukaan ainoastaan kahdessa kunnassa, Kumlingessa ja Sottungassa, ei tehty ainuttakaan lastensuojeluilmoitusta vuonna 2013.
Viidellä kunnalla (Brändö, Kumlinge, Kökar, Sauvo ja Sottunga) ei ollut lainkaan lastensuojelun avohuollon asiakkaita vuonna 2013.
Luvut pohjautuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreimpiin lukuihin, jotka sisältävät kuntien vuoden 2013 tilanteen.
Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat.
Juttuvinkit joonas.lepisto@mtv.fi.