Synt. 22.7.1949 Myrskylä
Nelinkertainen olympiavoittaja ja kolminkertainen maailmanennätysmies Lasse Artturi Virén on yksi suomalaisen ja kansainvälisen yleisurheiluhistorian suurimmista hahmoista.
Moskovan olympiavuosi 1980, heinäkuun 27. päivän ilta ja Juha Jokisen ääni ovat unohtumattomalla tavalla piirtyneet miljoonien suomalaisten mieliin. 10000 metrin olympiafinaalin ratkaisuhetkillä kolme etiopialaista ja kaksi suomalaista kävivät hurjaa mitalitaistelua kymmenien tuhansien katsojien huutomyrskyssä.
”Vauhti kiihtyy kuin itsestään. Mitään selvää nykäystä siinä ei tapahdu, vaan askeleet venyvät ... Kärjessä kaksi miestä, siniset paidat, valkeat housut … Kaarlo Maaninka ja Lasse Virén … Virén, hän on aikamme Paavo Nurmi…”
Olympiavoittajaksi kruunattiin lopulta Etiopian Mirus Yifter, mutta selostaja Jokisen rinnastus kertoi, kuka juoksun todellinen legenda oli. Viidenneksi tullut Lasse Virén päätti Moskovassa huikean olympiauransa, johon mahtui alkuerät mukaan lukien 12 olympiastarttia, 4 kultamitalia, 2 maailmanennätystä ja 2 viidettä sijaa.
Myrskylässä vuonna 1949 syntynyt Lasse Virén aloitti juoksuharjoittelun tosimielellä vasta 17-vuotiaana, mutta vahva liikunnallinen pohja ja ilmiömäinen lahjakkuus yhdistettynä aikaansa edellä olleeseen harjoitteluun tuottivat nopeasti tulosta.
Juoksijalupauksen alkuvuosien harjoittelu tapahtui yhdessä kolmen muun Virénin veljeksen kanssa ja paikallisilta menestyneiltä juoksijoilta neuvoja kysyen. Vuonna 1969 alkanut yhteistyö Rolf Haikkolan kanssa johdatti Virénin nopeasti kansalliselle huipulle ja edelleen kansainvälisiin mainetekoihin.
Yhteistyön alusta asti Haikkola ja Virén pyrkivät suunnittelemaan harjoittelun palvelemaan täydellisesti yhtä kristallinkirkasta päämäärää: menestymistä olympialaisissa. Harjoittelun kulmakivinä olivat pitkät ulkomaanleirit, joilla harjoitusolosuhteet optimoitiin. Haikkolan neliportaisen valmennusfilosofian mukaisesti huippusuorituksen edellytyksenä olivat fyysiset, anatomiset ja psykologiset harjoitteet sekä huolellinen ravinto-ohjelma. Näiden osatekijöiden voimakkaan kehittymisen kautta Virén ja Haikkola nousivat kansainvälisen kestävyysjuoksun huippuvalmennuksen edelläkävijöiksi.
Virénin kansainvälinen läpimurto tapahtui toukokuussa 1971 Roomassa. Hän oli kahdessa vuodessa nostanut harjoitusmääriään lähes kaksinkertaiseksi ja mukauttanut elämäänsä huippu-urheilun vaatimuksiin. Aika 13.35 nosti Virénin kertaheitolla Helsingin EM-kilpailujen menestyjäehdokkaaksi. EM-kilpailujen viimeistelyleirin vaikeudet veivät kuitenkin terän Virénin iskukyvystä ja tuloksena oli kotiyleisön edessä 7. sija 5000 metrillä.
Vahingosta viisastuneena Virén ja Haikkola suunnittelivat seuraavien vuosien harjoittelunsa entistäkin huolellisemmin. Kilometrimäärät nousivat huippulukemiin vuonna 1974, jolloin Virén taivalsi kaikkiaan 8129 kilometriä. Koko kymmenvuotisen valmennussuhteen aikana Haikkola kirjoitti Virénin harjoitusohjelmaan yli 60000 kilometriä, jotka Virén toteutti tunnontarkasti lähes metrilleen. Neliportaiseen harjoitusmetodiin sisältyi myös neljä fyysistä harjoitustasoa, joita taitavasti rytmittämällä Virénin vauhti kiihtyi tunnettuihin saavutuksiin.
Vuonna 1972 Münchenin olympiakisoissa Virén voitti sekä 5000 että 10000 metrin olympiakultaa legendaarisissa kirikamppailuissa. Peninkulman kilpailu on jäänyt urheiluhistoriaan erityisesti siitä kuuluisasta hetkestä, kun Virén noin 4500 metrin kohdalla kaatui, mutta nousi tästä huolimatta olympiavoittajaksi.
Vuonna 1976 Montrealissa Virén toisti kaksoismestaruutensa häikäisevällä tavalla ja ylsi olosuhteisiin nähden lähes uskomattomaan suoritukseen maratonilla. 21.7. juostulle olympiamaratonille Virén lähti takanaan neljä kovaa starttia, joista edellinen eli 5000 metrin finaali oli kilpailtu maratonia edeltäneenä iltana. Virén oli päässyt nukkumaan vasta hieman ennen puoltayötä uransa neljännen kultamitalijuhlan aiheuttaman hässäkän jälkeen. Kaiken lisäksi kovilla kierroksilla käynyt elimistö ei suostunut ottamaan nestetankkausta vastaan ennen kilpailua eikä Virénin omaa juomapulloa löytynyt lainkaan maratonin ensimmäiseltä juottopaikalta viiden kilometrin kohdalta. Näistä vaikeuksista huolimatta Virén saapui maratonilta maaliin viidentenä huippuajalla 2.13.10 häviten mitalin vain noin kahdella minuutilla.
Virén tuli tunnetuksi juoksijana, joka tähtäsi kuntonsa olympiakisoihin, mutta keskittyi välivuodet harjoitteluun. Niinpä hänen parhaaksi sijoituksekseen Euroopan mestaruuskilpailuissa jäi 5000 metrin pronssimitali vuonna 1974. Olympialaisten välivuosinakin Virénin harjoittelusta kantautui maailmalle mitä uskomattomimpia tarinoita, osaksi tosia, osaksi innokkaiden kannattajien keksimiä.
Faktaa kuitenkin on, että Virén harjoitteli kovaa ja säännöllisesti läpi uransa. Kehitystä seurattiin kovilla testiharjoituksilla, jotka valmistivat juoksijaa kilpailun rasituksiin. Haikkolan metodeihin kuului mm. 25 kilometrin testijuoksu maantiellä. Juoksu suoritettiin 3.10–3.15:n kilometrivauhdilla ja jokaisen viiden kilometrin aikana vedettiin yksi täysivauhtinen 4 minuutin veto. Legendaariseksi on myös muodostunut ns. ins/outs –menetelmä, jonka mukaisessa testissä Virén juoksi hiekkakentällä tai nurmella 5000 metriä siten, että hän veti vuoron perään 50 metriä kovaa ja 50 metriä lasketellen vauhdin säilyttäen. Rolf Haikkolan mukaan Virénin paras noteeraus tällaisessa harjoituksessa oli 13.13 – eli jopa kilpailuvauhtia kovempi.
Lasse Virénin huikaisevaan ylivoimaan ja upeaan uraan liittyi myös kilpakumppaneiden ja sivustaseuraajien syytöksiä aivan kuten Paavo Nurmellakin, joka suljettiin pois vuoden 1932 olympialaisista ammattilaisepäilyjen vuoksi. Virénin tapauksessa suurin kohu nousi vuoden 1976 olympiakisojen 10000 metrin jälkeen, kun tuore olympiavoittaja juoksi kunniakierroksensa piikkareitaan heilutellen täyden stadionin ja miljardin TV-katsojan seuratessa. Tämä tulkittiin mediassa mainostempuksi ja amatöörisääntöjen rikkomiseksi. Virén itse ei koskaan antanut moisten syytösten haitata suorituksiaan, vaan hän keskittyi järkähtämättömästi tavoitteidensa saavuttamiseen.
Virénin päämäärätietoisuus on vienyt hänet pitkälle urheilu-uran jälkeenkin. Poliisiksi kouluttautunut Virén on istunut Suomen Eduskunnassa kansanedustajana vuodesta 1999 lähtien. Niin urheilu-uralleen kuin poliitikon uralleenkin Virén on ammentanut voimaa paitsi perheestään, myös opeistaan Rolf Haikkolan valmennusryhmässä ”Raaka-Rollen koplassa”. Tunnetun urheiluhistorioitsijan Antti O. Arposen mukaan tämä kuuluisa huippujuoksijoiden hautomo oli ”ensimmäinen juoksutalli, joka osasi yhdistää hurjaan harjoitteluun markkinoinnin ja huumorin”.
Saavutukset:
Olympiakisat: Neljä kultamitalia (5000 m 1972 ja 1976. 10000 m 1972 ja 1976)
EM-kilpailut: Pronssimitali (5000 m 1974)
Maailmanennätykset: 2 mailia 1972. 5000 m 1972. 10000 m 1972. Yhteensä 3
Suomen mestaruudet: 1500 m 1972 ja 1974. 5000 m 1969 ja 1976. 4 km maastojuoksu 1976 ja 1978. Yhteensä 6
Suomen ennätykset: 3000 m kahdesti 1971 ja 1972. 5000 m neljästi 1971-1972. 10000 m kahdesti 1972. Yhteensä 8.
Omat ennätykset oman aikansa valossa:
800 m 1.54,3 1969 (ME 1.44,3)
1500 m 3.41,8 1976 (ME 3.32,16)
Maili 4.01,6 1976 (ME 3.49,4)
2000 m 5.08,6 1972 (ME 4.56,1)
3000 m 7.43,2 1972 (ME 7.39,6)
2 mailia 8.14,0 1972 (ME)
5000 m 13.16,3 1972 (ME)
10000 m 27.38,35 1972 (ME)
Tunninjuoksu 19500 1971 (ME 20664)
20000 m 1.01.25,0 1971 (ME 58.06,2)
Maraton 2.13.10,8 1976 (ME 2.08.33,6).
(Mika Noronen / SUL)