Lasse Virén

Virénin kansainvälinen läpimurto tapahtui toukokuussa 1971 Roomassa. Hän oli kahdessa vuodessa nostanut harjoitusmääriään lähes kaksinkertaiseksi ja mukauttanut elämäänsä huippu-urheilun vaatimuksiin. Aika 13.35 nosti Virénin kertaheitolla Helsingin EM-kilpailujen menestyjäehdokkaaksi. EM-kilpailujen viimeistelyleirin vaikeudet veivät kuitenkin terän Virénin iskukyvystä ja tuloksena oli kotiyleisön edessä 7. sija 5000 metrillä.

Vahingosta viisastuneena Virén ja Haikkola suunnittelivat seuraavien vuosien harjoittelunsa entistäkin huolellisemmin. Kilometrimäärät nousivat huippulukemiin vuonna 1974, jolloin Virén taivalsi kaikkiaan 8129 kilometriä. Koko kymmenvuotisen valmennussuhteen aikana Haikkola kirjoitti Virénin harjoitusohjelmaan yli 60000 kilometriä, jotka Virén toteutti tunnontarkasti lähes metrilleen. Neliportaiseen harjoitusmetodiin sisältyi myös neljä fyysistä harjoitustasoa, joita taitavasti rytmittämällä Virénin vauhti kiihtyi tunnettuihin saavutuksiin.

Vuonna 1972 Münchenin olympiakisoissa Virén voitti sekä 5000 että 10000 metrin olympiakultaa legendaarisissa kirikamppailuissa. Peninkulman kilpailu on jäänyt urheiluhistoriaan erityisesti siitä kuuluisasta hetkestä, kun Virén noin 4500 metrin kohdalla kaatui, mutta nousi tästä huolimatta olympiavoittajaksi.

Vuonna 1976 Montrealissa Virén toisti kaksoismestaruutensa häikäisevällä tavalla ja ylsi olosuhteisiin nähden lähes uskomattomaan suoritukseen maratonilla. 21.7. juostulle olympiamaratonille Virén lähti takanaan neljä kovaa starttia, joista edellinen eli 5000 metrin finaali oli kilpailtu maratonia edeltäneenä iltana. Virén oli päässyt nukkumaan vasta hieman ennen puoltayötä uransa neljännen kultamitalijuhlan aiheuttaman hässäkän jälkeen. Kaiken lisäksi kovilla kierroksilla käynyt elimistö ei suostunut ottamaan nestetankkausta vastaan ennen kilpailua eikä Virénin omaa juomapulloa löytynyt lainkaan maratonin ensimmäiseltä juottopaikalta viiden kilometrin kohdalta. Näistä vaikeuksista huolimatta Virén saapui maratonilta maaliin viidentenä huippuajalla 2.13.10 häviten mitalin vain noin kahdella minuutilla.

Virén tuli tunnetuksi juoksijana, joka tähtäsi kuntonsa olympiakisoihin, mutta keskittyi välivuodet harjoitteluun. Niinpä hänen parhaaksi sijoituksekseen Euroopan mestaruuskilpailuissa jäi 5000 metrin pronssimitali vuonna 1974. Olympialaisten välivuosinakin Virénin harjoittelusta kantautui maailmalle mitä uskomattomimpia tarinoita, osaksi tosia, osaksi innokkaiden kannattajien keksimiä.

Faktaa kuitenkin on, että Virén harjoitteli kovaa ja säännöllisesti läpi uransa. Kehitystä seurattiin kovilla testiharjoituksilla, jotka valmistivat juoksijaa kilpailun rasituksiin. Haikkolan metodeihin kuului mm. 25 kilometrin testijuoksu maantiellä. Juoksu suoritettiin 3.10–3.15:n kilometrivauhdilla ja jokaisen viiden kilometrin aikana vedettiin yksi täysivauhtinen 4 minuutin veto. Legendaariseksi on myös muodostunut ns. ins/outs –menetelmä, jonka mukaisessa testissä Virén juoksi hiekkakentällä tai nurmella 5000 metriä siten, että hän veti vuoron perään 50 metriä kovaa ja 50 metriä lasketellen vauhdin säilyttäen. Rolf Haikkolan mukaan Virénin paras noteeraus tällaisessa harjoituksessa oli 13.13 – eli jopa kilpailuvauhtia kovempi.

Lasse Virénin huikaisevaan ylivoimaan ja upeaan uraan liittyi myös kilpakumppaneiden ja sivustaseuraajien syytöksiä aivan kuten Paavo Nurmellakin, joka suljettiin pois vuoden 1932 olympialaisista ammattilaisepäilyjen vuoksi. Virénin tapauksessa suurin kohu nousi vuoden 1976 olympiakisojen 10000 metrin jälkeen, kun tuore olympiavoittaja juoksi kunniakierroksensa piikkareitaan heilutellen täyden stadionin ja miljardin TV-katsojan seuratessa. Tämä tulkittiin mediassa mainostempuksi ja amatöörisääntöjen rikkomiseksi. Virén itse ei koskaan antanut moisten syytösten haitata suorituksiaan, vaan hän keskittyi järkähtämättömästi tavoitteidensa saavuttamiseen.

Virénin päämäärätietoisuus on vienyt hänet pitkälle urheilu-uran jälkeenkin. Poliisiksi kouluttautunut Virén on istunut Suomen Eduskunnassa kansanedustajana vuodesta 1999 lähtien. Niin urheilu-uralleen kuin poliitikon uralleenkin Virén on ammentanut voimaa paitsi perheestään, myös opeistaan Rolf Haikkolan valmennusryhmässä ”Raaka-Rollen koplassa”. Tunnetun urheiluhistorioitsijan Antti O. Arposen mukaan tämä kuuluisa huippujuoksijoiden hautomo oli ”ensimmäinen juoksutalli, joka osasi yhdistää hurjaan harjoitteluun markkinoinnin ja huumorin”.

Saavutukset:

Olympiakisat: Neljä kultamitalia (5000 m 1972 ja 1976. 10000 m 1972 ja 1976)
EM-kilpailut: Pronssimitali (5000 m 1974)
Maailmanennätykset: 2 mailia 1972. 5000 m 1972. 10000 m 1972. Yhteensä 3
Suomen mestaruudet: 1500 m 1972 ja 1974. 5000 m 1969 ja 1976. 4 km maastojuoksu 1976 ja 1978. Yhteensä 6
Suomen ennätykset: 3000 m kahdesti 1971 ja 1972. 5000 m neljästi 1971-1972. 10000 m kahdesti 1972. Yhteensä 8.

Omat ennätykset oman aikansa valossa:

800 m 1.54,3 1969 (ME 1.44,3)
1500 m 3.41,8 1976 (ME 3.32,16)
Maili 4.01,6 1976 (ME 3.49,4)
2000 m 5.08,6 1972 (ME 4.56,1)
3000 m 7.43,2 1972 (ME 7.39,6)
2 mailia 8.14,0 1972 (ME)
5000 m 13.16,3 1972 (ME)
10000 m 27.38,35 1972 (ME)
Tunninjuoksu 19500 1971 (ME 20664)
20000 m 1.01.25,0 1971 (ME 58.06,2)
Maraton 2.13.10,8 1976 (ME 2.08.33,6).

(Mika Noronen / SUL)