Lapsuudenystävä ja isäpuoli murhasivat 19-vuotiaan Villen – näin nuorukaisen isä löysi keinon lakata vihaamasta murhaajia

Joonaksella ja Pasilla oli lähes 20 vuotta ikäeroa, mutta heistä tuli silti läheisiä.

Muutaman vuoden kuluttua Pasin ja Villen äidin suhde ajautui ongelmiin. 39-vuotias isäpuoli oli mustasukkainen siitä, kun Ville vietti aikaa äitinsä ja pienten sisarpuoltensa kanssa.

Kirjassa kerrotaan, että syksyllä 2012 Pasin ja Villen välillä oli väkivaltainen kohtaaminen, jonka jälkeen nuori mies vältteli isäpuoltaan. Ville kertoi kaverilleen, että Pasi oli kuristanut häntä ja heitellyt häntä pitkin seiniä.

Saman vuoden loppupuolella Pasi alkoi puhua Villen tappamisesta ja vahingoittamisesta. Hän tarjosi tuttavilleen rahaa väkivallantekojen tai tapon toteuttamisesta. Pasi sanoi esimerkiksi, että Villelle saa tehdä ”kuka tahansa milloin vain ihan mitä vain” – ja siitä saisi hyvityksen.

Pasi kertoi ajatuksistaan myös Joonakselle. Hän ehdotti, että Joonas pudottaisi Villen näkötornista alas, polttaisi hänet autoineen metsäautotiellä tai puukottaisi häntä. Pasi puhui siitä, kuinka ihmisen voi hirttää niin, että teko näyttää itsemurhalta. Humalassa ollessaan myös Joonas sanoi tutuilleen, että hänen pitäisi tappaa Ville.

Kesällä 2013 Villen äiti jätti avioerohakemuksen. Pasi syytti liittonsa kariutumisesta Villeä. Pian hän alkoi piinata poikaa. Joonas teki Pasin kannustamana Villestä vääriä ilmiantoja poliisille ja väitti tämän käyttävän huumeita.

Loppukesästä 2013 Joonas ja Pasi lähettivät Villelle lukuisia tekstiviestejä, joissa he uhkasivat hänen henkeään ja terveyttään.

Lue myös: 19-vuotiaan murha: Motiivina raha ja ihmissuhteet 

Uhri vietiin metsätielle

Sunnuntaina 22. syyskuuta 2013 Joonas houkutteli Villen tapaamiseen kanssaan. He ajoivat syrjäiselle metsätielle ja nousivat autosta. He painivat ja Joonas kertoi Villelle, että Pasi haluaa tämän hengiltä.

Ville oli peloissaan. Joonas soitti Pasin paikalle.

Joonas löi vasaralla Villeä kasvoihin ja päähän ja viilsi Villeä puukolla useita kertoja kaulaan ja niskaan. Pasi käskytti vieressä.

Ville kuoli paikalle väkivallan seurauksena.

Tiistai-iltana 24. syyskuuta maanviljelijä löysi Villen ruumiin.

Villen isä Mika ei voinut käsittää, miten lapsuudenystävä oli voinut surmata hänen poikansa.

– Minulle tuli yllätyksenä, että Villen ja Pasin ristiriidat olivat olleet niin vakavia. Olisipa poikani vain ollut enemmän minun luonani, Mika Suomalainen kertoo kirjassa.

Joonas ja Pasi tuomittiin käräjäoikeudessa Villen murhasta elinkautisiin vankeusrangaistuksiin lokakuussa 2014. Hovioikeus piti tuomiot ennallaan.

Lue myös: Maanviljelijä löysi surmatun miehen ojasta

19-vuotiaan raaka murha: Isäpuoli ja pitkäaikainen kaveri epäiltyinä

Viha helpotti

Aluksi isä oli katkera ja vihainen ja hän hautoi kostoa tekijöille. Noin vuosi tapahtuneen jälkeen Mika lähti Henkirikoksen uhrien läheisten tapahtumiin ja vertaistukitapahtumiin.

Vasta kun Villen kuolemasta oli kulunut pari vuotta, Mika pystyi itse puhumaan siitä vieraille ihmisille.

Loppusyksystä 2017 Mika sai kirjeen Sauma-toiminnasta ja hänelle kerrottiin jälkisovittelun mahdollisuudesta. Se antaa vakavan rikoksen uhrille tai omaiselle mahdollisuuden käsitellä rikoksen aiheuttamia seurauksia. Tarvittaessa uhri tai omainen voivat myös tavata rikoksen tekijän järjestetysti.

Maaliskuussa 2018 Mika tapasi Joonaksen vankilassa. Tapaaminen oli etukäteen hyvin valmisteltu. Mikalle tärkeintä oli saada vastauksia kysymyksiinsä.

Tapaamisessa Joonas ei osannut kertoa motiiviaan Villen murhaan, mutta hän kertoi katuvansa sitä ja olevansa siitä pahoillaan.

– Joonas katsoi minua silmiin ja sanoi ponnekkaasti, että minä en olisi voinut mitenkään estää murhaa. Hän vannoi, ettei tapahtunut ollut minun syyni, isä kertoo.

Tapaaminen auttoi Mikaa eteenpäin. Hän ei sen jälkeen enää herännyt joka yö neljältä, kuten oli herännyt siitä saakka, kun poliisit tulivat kertomaan hänelle poikansa kuolemasta keskiviikkona 25. syyskuuta vuonna 2013 kello neljältä aamuyöllä.

Myös hänen vihansa helpotti.

– Tapaamisen jälkeen olen hallinnut vihani – se ei enää hallitse minua. Oivalsin myös, ettei minun tarvitse antaa tekijöille anteeksi, mutta minun ei tarvitse myöskään vihata heitä. En tiedä, pystynkö antamaan ikinä anteeksi poikani murhaa.

Video: Näin henkirikos vaikuttaa uhrien omaisiin:

9:06

*Kursiivilla kirjoitetut kohdat ja sitaatit ovat peräisin Kati Pukin ja Tiina Saaren kirjasta Kasvokkain rikoksen jälkeen. Kustantaja: Into Kustannus.