Ohjelmaa johtava YK:n lastenjärjestön edustaja Kiovasta kertoo, että vaikka aihe on synkkä, opetuksesta yritetään tehdä mieluisaa ja mieleenpainuvaa.
Kaikkialla maailmassa vanhemmat haluavat lastensa oppivan hyödyllisiä taitoja. Sodan ajan Ukrainassa sellainen taito on miinojen tunnistaminen.
Venäjän aloitettua hyökkäyssotansa Ukrainassa ovat Ukrainan pellot, koulujen leikkikentät ja lasten suosiossa olevat pensaikkoalueet täyttyneet miinoista, räjähtävistä ansoista ja räjähtämättömistä ammuksista. Miinoja raivaavan Halo-säätiön arvion mukaan Ukrainaan on voitu sodan alun jälkeen asettaa jopa kaksi miljoonaa miinaa.
YK:n ihmisoikeusasioiden korkean edustajan toimiston (OHCHR) mukaan jo ainakin 120 lasta on kuollut tai haavoittunut miinojen räjähdyksissä. Luku perustuu helmikuussa julkaistuun raporttiin.
Ukrainassa on viime vuodesta asti opetettu puoltatoista miljoonaa lasta tunnistamaan ja välttämään erilaisia miinoja ja räjähteitä, kertoo koulutuksia Ukrainan viranomaisten kanssa järjestänyt YK:n lastenjärjestö Unicef.
Viime elokuussa Kyiv Independent uutisoi Ukrainan opetusministeriön tiedottaneen, että se valmistelee Unicefin kanssa miinojen tunnistamisesta kurssia, joka tulee pakolliseksi osaksi opetussuunnitelmaa.
Venäjä aloitti laajan hyökkäyssotansa Ukrainassa helmikuussa 2022.
Katsoa saa, ei koskea
Miinojen tunnistamista opetetaan lapsille paitsi etäkouluissa ja erilaisissa kampanjoissa myös maata kiertävissä, tarkoitusta varten rekkoihin rakennetuissa luokkavaunuissa, kertoo STT:lle Anna Sukhodolska, Unicefin sosiaalijohtaja Ukrainassa. Hän johtaa Ukrainassa Unicefin miinaturvallisuuskoulutusohjelmaa, joka on toteutettu yhteistyössä Ukrainan sisäministeriön, opetusministeriön, pelastuslaitoksen sekä muiden viranomaisten kanssa.
Maata kiertää Sukhodolskan mukaan viisi liikuteltavaa luokkahuonetta, joissa opettajina toimivat ukrainalaiset poliisit ja pelastustyöntekijät. Opettajat esittelevät 6–17-vuotiaille lapsille miinoja ja erilaisia kappaleita sekä seikkoja, joista räjähteen voi tunnistaa. Opetuksessa hyödynnetään myös erilaisia videoita ja pelejä.
– Lapsille ainoastaan näytetään miinoja ja kappaleita. Koskea ei saa, Sukhodolska selittää puhelinhaastattelussa Kiovasta.
Unicefin luokkarekassa kuvatulla videolla 7-vuotias Maksym kertaa oppimaansa: jos löytää miinan, on siirryttävä kauemmaksi, kerrottava aikuisille ja soitettava numeroon 101.
Balaklejan kaupungissa lapset opettelivat miinantunnistustaitoja helmikuussa.LEHTIKUVA / HANDOUT / UNICEF / OLEKSII FILIPPOV
Sukhodolska kertoo, että miinantunnistuksen lisäksi lapsille opetetaan paloturvallisuutta sekä heidän ikäisilleen soveltuvia ensiaputaitoja.
Siitä lähtien kun turvakoulurekat alkoivat kiertää maata, niiden opetukseen on osallistunut Sukhodolskan mukaan yli 85 000 lasta eri alueilla Ukrainassa, mukaan lukien pääkaupungissa Kiovassa, Dnipron kaupungissa, Mykolajivissa, Odessassa, Harkovassa ja Zaporizhzhjassa. Samaan aikaan on tehostettu vanhempien ja muiden aikuisten turvallisuustietoisuutta erilaisin kampanjoin ja tietoiskuin.
– Kun lapset puhuvat turvallisuusasioista vanhempiensa kanssa, he myös soveltavat selvästi paremmin turvallisuuskoulutuksessa oppimaansa, Sukhodolska sanoo.
Miinakoira ja virtuaalilaseja
Vaikka aihe on synkkä, Sukhodolskan mukaan opetuksesta yritetään tehdä kaikin tavoin mieluisaa, jotta opit painuisivat paremmin lasten mieleen.
Opetusta elävöittämään on tuotu Ukrainan kuuluisa miinakoira ja maskotti Patron, joka vierailee oppitunneilla ja koristaa opetusmateriaaleja. Jackrussellinterrieristä on tehty opetustarkoituksessa myös piirrettyjä.
Patron sai presidentti Volodymyr Zelenskyiltä kunniamitalin vuonna 2022 löydettyään jo parisataa räjähdettä ja autettuaan niiden purkamisessa. Asiasta uutisoi tuolloin esimerkiksi Guardian.
– Patron on todellakin tehokkain työkalu meillä lasten opetuksessa. Piirretyssä koira seikkailee erilaisissa tilanteissa ystäviensä kanssa, ja tilanteiden kautta lapsille opetetaan turvallista käyttäytymistä, Sukhodolska kertoo.
Miinakoira Patron ja miinanraivaaja etsivät räjähtämättömiä miinoja ja muita räjähteitä Hostomelissa.AFP / LEHTIKUVA / SERGEI SUPINSKY
Opetusta aletaan tehostaa pian myös virtuaalilaseilla. Lapsille laitetaan päähän virtuaalilasit, joilla he pääsevät katsomaan kolmiulotteista ja hyvin todentuntuista opetusympäristöä.
– Laseilla lapset pääsevät ympäristöön, joka on kuvattu oikeissa paikoissa. Heille opetetaan, missä vaarallisia kappaleita voidaan havaita ja mitä eri tilanteissa voidaan tehdä, Sukhodolska kertoo.
Ohjelmalla halutaan tavoittaa yhteensä neljä miljoonaa lasta vuoden loppuun mennessä, mikä ei Sukhodolskan mielestä ole ollenkaan mahdotonta. Hänen mukaansa jo noin 15 000 pelastustyöntekijää ja opetusalan ammattilaista on rekisteröitynyt järjestön kursseille turvallisuusopettajiksi lapsille.
Kukaan ei tosin tiedä tarkalleen, paljonko kouluikäisiä lapsia Ukrainassa vielä on, sillä ihmisiä on paennut kodeistaan toisille paikkakunnille ja ulkomaille sodan aikana.
Suuri osa opetuksesta tapahtuu Ukrainassa nykyisin etänä sodan vuoksi. Venäjän iskuissa ja taisteluissa on Ukrainan hallituksen ylläpitämän sivuston mukaan vahingoittunut tai tuhoutunut jo lähes 4 000 koulua ja oppilaitosta.
Sukhodolska kertoo, että paikkakuntien opettajat ovat mukana tavoittamassa lapsia ja kokoamassa heitä miinaturvallisuuskoulutuksiin, jotka usein järjestetään lähellä kouluja.
Lapset auttavat henkensä kaupalla
Unicefin kesäkuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan oppi oli mennyt perille ja yli 80 prosenttia nuorista tunnisti jo räjähteet. Silti kaikki lapset, varsinkaan pojat, eivät opittua aina soveltaneet.
Yli puolet ukrainalaisista teini-ikäisistä jatkoi riskialtista toimintaa, vaikka heillä oli hyvät tiedot miinojen ja räjähtämättömien ammusten vaaroista. Sukhodolska kertoo, että erityisesti maaseudulla asuvat 14–17-vuotiaat, itsenäisesti liikkuvat ja paljon ulkona oleilevat pojat jatkoivat vaarallista käyttäytymistä.
Riskikäyttäytymistä lisäsivät tutkimuksen mukaan runsas netissä viihtyminen ja videopelien pelaaminen, jotka tutkijoiden mielestä turruttivat nuorten vaarantajua elävässä elämässä. Sukhodolska arvelee, että myös yli kaksi vuotta jatkunut sota on voinut vaikuttaa mielenterveyteen ja motivaatioon.
Ehkäpä yllättävämmin selvityksessä ongelmana mainittiin myös halu auttaa.
– Kun lapset näkevät vaikkapa eläimen hädässä, heille syntyy halu mennä auttamaan. Esimerkiksi maaseudulla, kun lapset näkevät vuohen, lehmän tai jonkin muun eläimen pulassa lähellä räjähteitä, he ryntäävät auttamaan sitä oman henkensä uhalla, Sukhodolska sanoo.
– Tämä liittyy tunteisiin, ja meidän täytyy alkaa painottaa tätä puolta enemmän. Lentokoneissakin aina neuvotaan, että happinaamari tulee aina ensin laittaa itselle ja sitten vasta lapselle. Ensin on autettava itseään ennen kuin voi auttaa muita.