Vuoden 1988 EM-lopputurnauksessa jatkui hyvätasoisen jalkapallon juhla. Kotijoukkue Länsi-Saksalla oli vahva joukkue (mm. Lothar Matthäus, Jürgenit Klinsmann ja Kohler sekä Rudi Völler), ja odotukset olivat kahden vuoden takaisen MM-hopean ja edellisen EM-turnauksen epäonnistumisen jälkeen kovat. Hollannilla oli taas muutaman välivuoden jälkeen heittää peliin Cruyffin ja kumppanien veroisia miehiä: mm. Ruud Gullit, Marco Van Basten, Frank Rijkaard ja Ronald Koeman. Italialla oli kova kokoonpano (Maldini, Vialli jne.), ja Neuvostoliiton vahva maajoukkue oli vuoden 1976 tiimin tapaan rakennettu Kiovan Dynamon pelaajien ympärille.
Lohkossa 1 pelasivat Länsi-Saksa, Italia, Espanja ja Tanska. Avausottelussa Länsi-Saksa ja Italia pelasivat varovaista peliä Italian luodessa vaarallisimmat maalipaikat. Toisella puoliajalla Mancini siirsi Italian johtoon saksalaispuolustuksen sekoiltua, mutta vain kolme minuuttia myöhemmin Brehme kuittasi Littbarskin antamasta syötöstä italialaispelaajan kautta sisään. Maaliin johtanut vapaapotkutuomio oli melko kyseenalainen: tuomarin mukaan Italian maalivahti Zenga kuljetti palloa käsissään liian monta askelta, mikä lienee ollut totta, mutta moisesta pikkuseikasta ei käytännössä koskaan vihellellä vapaapotkuja.
Sekä Italia että Länsi-Saksa voittivat ottelunsa Tanskaa ja Espanjaa vastaan, ja isäntämaa nousi paremman maalieron turvin lohkoykköseksi. Tanskan joukkue ei tällä kertaa vastannut huippuvuosien tasoa, ja juutit joutuivat matkustamaan kotiin ilman pisteen pistettä. Kovin kauaa ei Tanskan kuitenkaan tarvinnut odottaa seuraavia kunnian hetkiä.
