Laiskuus on suomalaisten pahin taakka

Helmi uteli lukijoiltaan, mistä taakasta suomalaiset halusivat päästä eroon. Suurin osa lukijoista, 30 prosenttia, kertoi haluavansa päästä eroon laiskuudesta. Helmen aiemmankin kyselyn mukaan suomalaiset kertoivat sortuvansa useimmiten .

TOP 3: Suomalaisten taakat

1. Laiskuus (30 prosenttia)

2. Täydellisyyden tavoittelu (16 prosenttia)

3. Syyllisyys (15 prosenttia)

Kyselyyn osallistui 4 380 lukijaa. Toiseksi eniten ääniä sai täydellisyyden tavoittelu: lukijoista 16 prosenttia kertoi olevansa perfektionisteja, mikä söi heidän voimiaan kohtuuttomasti. 15 prosenttia lukijoista puolestaan kertoi kantavansa taakkanaan turhaa ja uuvuttavaa syyllisyyttä.

Lähes 13 prosenttia suomalaisista puolestaan halusi päästä eroon ainaisesta valittamisesta – he tiedostivat itsekin valittavansa turhasta, vaikka asiat olisivatkin hyvin. Kahdeksan prosenttia lukijoista koki rahan taakaksi. Viisi prosenttia oli sitä mieltä, että materialismi oli heidän kiusansa – toisen viiden prosentin mukaan taas ylisuorittaminen.

Loput kyselyyn vastanneista kertoivat haluavansa päästä eroon muun muassa surullisuudesta, lapsettomuudesta, fyysisistä kivuista, ainaisesta siivoamisesta tai työtaakasta, ujoudesta, toisten arvostelemisesta, tupakasta, pelihimosta, haikailusta – aidan takana ruoho tuntui myös aina olevan vihreämpää.

Laiskuus ja täydellisyyden tavoittelu – käsi kädessä?

Lukijat kertoivat, että laiskuus näkyi arjessa siinä, ettei itsestään saanut irti niitä asioita, mitä haluaisi tehdä. Lenkille lähtö ja jopa sängystä ylösnouseminen nähtiin liian vaivalloisena. Oliko kyse laiskuudesta – vai masennuksesta?

– Kotini on kaaoksen vallassa. Kissan oksennuksenkin vain kierrän, kun en saa pyyhittyä sitä pois. Tavarat saa olla viikkokaupalla sinä, mihin ne lasken, jos en tarvitse niitä. Roinaa ja vaatteita on kasoissa. Imurointi on kauhean "ylivoimaista". Luulen kyllä, että kyse on masennuksesta, koska en ennen ollut tällainen. Mutta tämä "tila" ottaa päähän eikä kotona huvita olla.

Monet lukijoista kertoivat ainaisen täydellisyyden tavoittelun kumpuan lapsuudesta tai työelämän vaatimuksista.

–Lapsuuden ja peruskouluympäristöjen takia olen täydellisyydentavoittelija ja pelkään virheitä. Äitini ja isäni olivat ja ovat hyvin kunnianhimoisia. Sain ankarat haukut pienestäkin virheestä. Olin myös koulukiusattu- ja kadehdittukin. Niin ikään sai kestää jatkuvaa ivaa ja huomautteluja joka ainoasta virheestäni niin ulkonäön kuin taitojenikin perusteella.

– Olen pienestä lähtien ollut ylisuorittaja ja täydellisyyden tavoittelija. Elämäni on aina ollut aktiivista ja nuorempana harrastukset täyttivät päiväni. Erityisesti liikunta- ja soittoharrastukseni saivat minut tavoittelemaan täydellisyyttä ja halusin olla aina paras ja huipulla. Siihen kun lisättiin perfektionismi koulussa, oli joskus aikani hyvin kortilla ja stressitasokin sen mukainen. Yläasteella tilanne vain paheni ja sairastuin sen vuoksi syömishäiriöön. Kaiken piti olla täydellistä arjessani, ja yhtäkään virhettä tai huonoa koulunumeroa en itselleni sallinut. Nykyisin huomaan sen olleen hyvin ahdistavaa aikaa, vaikken sitä silloin havainnutkaan, ja tänä päivänä olen keskittynyt siihen, että pidän kaiken kohtuudessa, myös täydellisyyden tavoittelun, mikä on saanut minut hyvin järjestelmälliseksi. Olen päässyt liiallisesta täydellisyyden tavoittelusta eroon, mutta joka päivä huomaan tavoittelevani sitä tietyissä asioissa. Töitä siis on vielä edessä.

–Pelkään suorastaan kuollakseni virheitten tekemistä – kiitos ylikriittisten vanhempien ja koulukiusaajien. Pienistäkin virheistäni tehtiin iso numero ivaamalla ja mollaamalla, isoista virheistäni suorastaan katastrofi. Kukaan ei ollut niin osaamaton, avuton ja tyhmä kuin minä. Onneksi ongelma on hieman iän myötä helpottanut kun olen huomannut että kaikki muutkin tekevät virheitä – ja vielä enemmän ja pahempia kuin minä aikoinaan ja nykyään!

– Tunnen etten koskaan kelpaa, siksi yritän aina olla täydellinen. Se stressaa jo ihmissuhteitakin. Työssäkin pyrin täydellisyyteen, että minusta pidettäisiin.

Joskus täydellisyyden tavoittelu ja laiskuus kävelivät ikään kuin käsissä.

– Perfektionisteina pidetään yleensä täydellisyyteen pyrkiviä, AHKERIA ihmisiä. Itse olen täydellisyyden tavoittelija joka ilmenee yleisimmin siten, että lykkään asioita koska koen voivani tehdä ne myöhemmin, opittuani enemmän, paremmin. Tämä johtaa yleensä viime hetken suorituksiin joissa en sitten voikaan antaa kaikkeani ja ilmaista todellista osaamistani. Laiskuudellakin on osansa asiassa. Vihaan palauttaa töitä joihin en itse ole tyytyväinen, mutta omaan nilkkaan on tullut useamminkin ammuttua.

– Samalla kun tiedostan olevani laiska, materialistinen ja kaikin puolin epätäydellinen, pyrin silti täydellisyyteen itseni kanssa. Täytyy olla hyvä siinä, mistä pidän, täytyy löytää oma tapa olla kaunis, täytyy olla jatkuvasti hyvä ystävä ja täydellinen perheenjäsen. Kamalinta on se, kun tietää, ettei kaikesta voi suoriutua täydellisesti, eikä kukaan sinulta odotakaan. Silti siihen menee turhaa energiaa.

Syyllisyys taakkana

Peräti 15 prosenttia suomalaisista kertoi kantavansa mukanaan selittämätöntä, voimakasta syyllisyyttä. Syyllisyyttä saatettiin tuntea siitä, ettei päässyt sohvalta ylös, ulos ja lenkille. Myös muiden iskostama ajatus siitä, että itse olisi huono ja epäonnistunut oli jättänyt jälkensä Helmen lukijoihin.

– Poden syyllisyyttä monesta menneisyydessäni sattuneesta asiasta, asioista jotka eivät minuun suoraan vaikuttaisikaan. Kuitenkin tapahtumista, jotka olisin voinut hoitaa erilailla tai jättää tekemättä kokonaan. Syyllisyyden takia hoidan nykyelämässä kaiken täydellisesti, ja hyvin pitkään harkiten. haluan auttaa jokaista apua tarvitsevaa, ja olen valmis taistelemaan tämän takia miten pitkälle tahansa. jotain olen siis syyllisyydeltäni myös saanut.

– Alkoholistiäiti ja yksinvaltias tyranni isä ovat istuttaneet minuun loputtoman syyllisyydentunteen – monta vuotta terapiaa edessä.

– Tunnen äitinä jatkuvaa syyllisyyttä, olenko tarpeeksi läsnä lasteni elämässä. Iäkkäiden vanhempieni lapsena tunnen syyllisyyttä kun en ehdi tapaamaan heitä pitkän välimatkan vuoksi tarpeeksi usein.

– Oli miten oli, minä olen aina se joka on "syyllinen" kaikkeen! En jaksa enää pyydellä anteeksi olemassaoloani!

Hävettää aina valittaa!

Lukijoista 13 prosenttia halusi päästä ikävästä tavastaan eroon: turhasta valittamisesta. Valittamista jopa hävettiin korvat punaisina ja sen tiedostettiin ajavan ihmisiä pois.

– Nykyään aina usein saan kokea sen häpeän tunteen kun tajuan taas valittavani täysin turhasta. Hetken kun mietin niin asiani ovet erittäinkin hyvin kun miettii ihmisiä joilta puuttuu kaikki se hyvä elämästään jotka minä olen jo onnistunut haalimaan. Minun pitäisi osata arvostaa enemmän kaikkea tätä hyvää sen sijaan että valittaisin kaikesta.

– Aivan hävettää, kuinka paljon jaksan valittaa, nipistä ja napista. Teen myös valitusteni eteen, mutta sitä on vain niin kiva jäädä puimaan..

– Valittaminen vie voimia ja tarttuu ympäristöön: kun yksi märisee, kohta kaikki märisevät.

Rahanpuute ei tuo onnea

Myös raha – ja sen puute – aiheutti suomalaisille harmaita hiuksia. Kahdeksan prosenttia lukijoista koki etenkin rahanpuutteen olevan hyvin rankkaa.

– Elämämme muodostuu vain rahan tekemisestä. Sen miettimiseenkin kyllästyy. Elämän ei kuulu olla sellaista. Ihmiset ovat syntyneet tehdäkseen rahaa koko elämänsä ajan. Ja sitten vanhaksi tullessaan heitä ei enää arvosteta, eikä hoidetakaan, kuten pitäisi. Elämä on vain pelkkää rahaa koska kaikki maksaa. Ei voi asua, eikä olla elossa, jos ei tee rahaa, kaikki maksaa. Toisen kuolemakin on toisen leipä.

– Aina sama köyhyys ja kaiken aina menettää vaikka kuinka yrittää, mutta uskon vielä että kaikki järjestyy. En menetä uskoa.

– Raha. Ja vain siksi, että kuulun yhteiskunnan pohjasakkaan joka saa rahaa kaikista vähiten. Aina joutuu jokaisesta pennistä taistelemaan ja huolehtimaan että peruselanto pysyy kasassa. Jos minun ei tarvitsisi ikinä miettiä riittääkö rahat, en olisi stressaantunut ihminen, voisin olla täysin rinnoin onnellinen. Siksi toivon, että jonain päivänä kuulun siihen tuloluokkaan, joka oikeasti pärjää ja joka voi jopa säästää. Nyt valitsen aina vain halvinta...

Lukijoista viittä prosenttia piinasi materialismi.

– Materialismi syyllistää ja painaa mieltä eniten. Hetken ilo muuttuu katumukseksi hetkessä ostoksilla.

– Tavara ei totisesti tuo onnea, enemmänkin sitoo ja hallitsee. Ihminen tulee hyvinkin vähällä toimeen.

Ylisuorittamista veren maku suussa

Loput viisi prosenttia kertoi haluavansa päästä eroon ylisuorittamisesta, mikä etenkin työpaikalla tuntui olevan osa arkea.

– Haluaisin ehdottomasti eroon ylisuorittamisesta. Siitä ei ole ollut mitään hyötyä. Vedän vain itseni piippuun ja myös läheiset kärsivät.

– Töissä suoritan varmaan aivan liikaa, toiset osaavat ottaa rennommin ja saavat saman palkan. Luonteeni ei vaan anna periksi "lusmuilla", eli jättää töitä toisille.

– Olen pyörätuolissa istuva vammainen nainen, ja aina vaan jaksan yrittää ja uskoa, että vielä minä kävelen ilman mitään apuvälineitä. Joskus vaan on niin väsynyt siihen yrittämiseen, on siinä monesti usko lujilla ja veren maku suussa.

Testaa: Mikä on sinun kuolemansyntisi?

Suomalaiset kertovat: Tämä on paras kuulemani elämänohje!

Kuvat: Shutterstock