Valmistusvuosi 1993. Tuotanto Granada/DVD Data-Mate. Kuvaformaatti 4:3 Ääni DD 2.0. Mono Kesto 300 minuuttia.
Brittiläinen kirjailija P.G. Wodehouse kirjoitti yli 50 kertomusta herrasmieshunsvotti Bertie Woosterin ja hänen monitaitoisen palvelijansa Jeevesin elämästä. Granada kiteytti 90-luvulla kirjasarjan 23 jakson televisiosarjaksi. Jaksoista viimeiset kuusi tehtiin vuonna 1993, ja nyt tämä päätöstuotantokausi on saatu dvd:lle.
Olen käsitellyt sarjan peruslähtökohtaa jo aikaisempien tuotantokausien arvosteluissa (kausi 1, kausi 2 jakausi 3), joten en lähde sitä tässä toistamaan, koska viimeinen kausi ei anna sarjaan mitään uutta. Viimeiset jaksot toistavat aiempien jaksojen rakennetta ja juonikuvioita ja henkilögalleriakin on vain paria poikkeusta lukuunottamatta sama. Hyvät päänäyttelijät, Woosteria esittävä Hugh Laurie ja Jeevesiä esittävä Stephen Fry tekevät kaikkensa puhaltaakseen henkeä vanhoihin kuvioihin pahasti jumiutuneeseen sarjaan. Muut mieshahmot toistavat itseään ja naishahmojen uskottavuutta romuttaa näyttelijöiden vaihtuminen. Aiemmilla kausilla Agatha-tätinä kauhua herättänyt Mary Wimbush on korvattu paljon valjummalla Elizabeth Spriggsillä, ja juonikasta Dahlia-tätiä näyttelee jo neljäs näyttelijä. Pirteä poikkeus tylsien naishahmojen seassa on Woosterin amerikkalaisbimbomorsianta näyttelevä Serretta Wilson, jonka kimittävä puhetyyli kuullostaa ylinopeudella soitettavalta Marilyn Monroelta.
Neljännen tuotantokauden alussa Wooster ja Jeeves palaavat New Yorkiin, missä juostaan rahan perässä naisia karkuun kuten ennenkin. Kolmen jakson ja parin kihlautumisen jälkeen parivaljakko palaa Englantiin, missä heitä vainoavat edelleen avioitumisella uhkailevat sössöttävä Madeline (Elizabeth Morton, keskeisen roolin kolmas esittäjä) ja voimakastahtoinen Lady Florence (aiemmin Madelinea näytellyt Francesca Folan) sekä näiden mielitietyt, liskospesialisti Gussie Fink-Nottle (Richard Braine) ja nyrkkejä heilutteleva poliisinalku Stilton Cheesewright (Nicholas Palliser). Kaiken taustalla vaanivat tädit Agatha ja Dahlia (Jean Heywood) avioitumisvaatimuksineen. Takaako avulias Jeeves, että Wooster voi jatkaa huoletonta poikamieselämäänsä vai soivatko hääkellot sarjan päätteeksi?
Jos aiempien jaksojen katsomisesta on pitempi aika, jaksaa koira-kissa-hiiri-leikki Woosterin ja häntä uhkaavien tätien, lemmekkäiden morsiamien ja väkivaltaisten sulhasten välillä naurattaa. Tuotanto on edelleen korkeatasoista autenttisine vaatteineen ja tyylikkäine lavasteineen. Kuitenkin herää kysymys, jankuttiko P.G.Wodehousen yli 50 kertomuksen sarja yhtä paljon paikallaan kuin niistä tehty suosittu televisiosarja. Neljäs kausi ei ole varsinaisesti edeltäjiään huonompi, mutta sarjan yllätyksettömyys alkaa jo harmittaa.
Ekstroja ei ole tässäkään Jeeves-dvd-paketissa. Sääli, olisi hauska kuulla Laurien ja Fryn kertovan sarjasta, joka oli koomikkoparin kolmas suuri yhteistyö Mustan Kyyn ja A Bit of Fry and Laurien rinnalla. Laurieta ja Fry:ta ei tämän jälkeen enää ole nähty yhdessä kuin satunnaisesti. Laurie on siirtynyt onnistuneesti komediasta draamaan, hänen viimeisin menestysroolinsa on epämiellyttävä lääkärinero Dr. Gregory House.
teksti: Mikko Suhonen